Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen on aikamme keskeinen haaste, koska olemme täysin riippuvaisia luonnon tarjoamista elämän edellytyksistä. Kaupungit ovat tässä kriittisiä toimijoita ja kaupunkimetsissä on hyvät lähtökohdat luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Oulussa tulisi tavoitella Etelä-Suomen suurten taajamien tilannetta, jossa taajamien metsiä hoidetaan ensisijaisesti virkistysmetsinä. Kaupungin tulisi luopua metsien käytöstä talousmielessä ja keskittyä turvaamaan laajat ja jatkuvat viheryhteydet mahdollisimman monipuolisesti kaupunkialueella. Olen tehnyt useita valtuustoaloitteita koskien Oulun viherverkoston kehittämistä ja sen yhdenvertaista tavoitettavuutta. Valtuustoaloitteeni koskien Oulun VILMO 2014 (Oulun viheralueverkosto ja luonnonmonimuotoisuus) suunnitelmassa esitettyjen suositusten toteuttamista välittömästi tähtää siihen, että varmistettaisiin mahdollisimman sujuva kaavoittaminen ja yritys- ja asuinrakennustonttien osoittaminen ilman, että yleiskaavan viheralueet ja kaupunkimetsät ole vaarassa. Tutkimustieto metsän ja vesistöjen hyvinvointivaikutuksista on vahvistunut viime aikoina merkittävästi ja tämä tulee huomioida myös kestävästi kasvavassa Oulussa. Lyhytkin vierailu metsässä tai muulla laadukkaalla luontoalueella palauttaa stressistä ja ihmiset kokevat olevansa terveempiä. Vihreillä asuinalueilla eletään jonkin verran pidempään sekä myös tuloluokkien väliset ovat terveyserot pienimpiä näillä alueilla. Metsät ovat Suomessa myös matalan kynnyksen liikuntaympäristöjä. Luonto, usein metsä, on aikuisten vapaa-ajan liikunnan suosituin ympäristö, jonka merkitys korostuu pandemian aikana. Ulkoilu luonnossa parantaa mielialaa, koettua terveyttä ja kuntoa sekä auttaa irtautumaan arjesta ja parantaa esimerkiksi itsetuntoa.
Kaupunkimetsien hyvinvointivaikutukset tulisikin arvottaa vältettyinä sairauskustannuksina sekä metsät ja maaperä hiilivarantoina, kun mietitään täydennysrakentamisen vaatimuksia tiivistää kaupunkirakennetta metsien ja viheralueiden kaavoituksessa. Viime aikoina olen itse ollut aktiivisesti vaikuttamassa Länsi-Pateniemen viimeisen Lautatarhanpuiston metsän säilyttämiseksi avaamalla adressin metsän säilyttämisen puolesta sekä nostamalla asian median tietoisuuteen. Paitsi lähimetsät Oululle erityisen tärkeä on luonnollisesti Sanginjoen ulkometsä, jonka myyntiä Koneen Säätiölle olin itse kannattamassa kaupunginhallituksessa. Koneen Säätiö on lahjoittanut alueen edelleen Suomen valtiolle Metsähallituksen Luontopalvelujen hoitoon tavoitteena perustaa alueelle kansallispuisto myöhemmin.
Kaavoitus käyttää merkittävää valtaa jokaisessa kunnassa niin kaupunkikuvallisen ilmeen, palvelujen saavutettavuuden, yritysten sijoittumisen, ihmisten hyvinvointikokemusten kuin myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta. Eräs merkittävimmistä kaavoitusprosessien riskitekijöistä on hulevesiratkaisujen tehokkuus vuotuisen sadannan kasvaessa. Hulevesien hallitsemiseksi vettä sitovat ratkaisut kuten viheralueet ja vettä läpäisevät pinnoitteet ovat suureksi hyödyksi. Yksi valtuustoaloitteistani liittyy viherkertoimen käyttöönottoon kaikkiin kaavoihin Oulun kaavoituksessa tavoitteena 0,8-0,9 arvo asuinrakentamisessa. Viherkerroin kertoo, kuinka paljon kasvillisuutta ja vettä viivyttäviä ratkaisuja tulee olla suhteessa tontin pinta-alaan. Viherkertoimen elementeistä Oulussa erityisen suuri paino tulisi antaa säilytettävälle puustolle ja kasvillisuudelle luonnon monimuotoisuuden ja maisema-arvon jatkuvuuden vuoksi.
Vihreän Oulun kaupunkikuva muodostuu metsien lisäksi myös upeista vesialueista eli suistosta, joista, järvistä ja merestä. Suistoalue on Oulun korvaamattoman arvokas helmi, jonka maankäytön muutoksiin ja rakennusarkkitehtuuriin tulee osallistaa kaikki kaupunkilaiset aktiivisesti ja huolehtia sen luonto- ja maisema-arvojen säilyttämisestä muutostilanteissa. Suiston ranta-alueilla korkearakentamista tulisi välttää. Oulun merellisyys on käyttämätön vetovoimatekijä, jota tulee kehittää lähivuosina monesta suunnasta. Merellisyyden kokeminen ja houkuttelevuus edellyttävät panostuksia Oulun rannikon parempaan saavutettavuuteen Varjakasta Kelloon saakka laivaliikenteen ja toiminnallisten elämys-, vesiliikunta- ja ravintolapalvelujen kautta.
Oulun järvialuetta Kuivasjärvi-Pyykösjärvi-alueella tulee kehittää suunnitelmallisesti osana Linnanmaa-Kaijonharju kaavarungon toteutusta sekä saattaa järvien kunnostamistoimenpiteet ja Kaijonharjun lähiöalueen kehittämissuunnitelmat loppuun saakka. Linnanmaan ja sen lähialueiden tavoitteellinen suunnittelu ja aluekehittäminen tulee tehdä yliopiston Raksilan yksikön selvittämistyöstä huolimatta ja luoda yliopistolle vetovoimatekijä järvialueen luonnon ja vesiliikuntamahdollisuuksien, laadukkaiden palveluratkaisujen sekä alueella sijaitsevien yhteistyöyritysten avulla.
