Paula Himanen

Ota Yhteyttä

Rajakylän kuntoreitin kesäkäytön parantaminen ja ulkoliikuntapuiston uudistaminen

Valtuustoaloite rajakylän kuntoreitti mod.pdf

Viherkerroinlaskenta kaikkiin kaavoihin Oulun kaavoituksessa tavoitteena 0,8-0,9 arvo asuinrakentamisessa

Vihertehokkuus kaikkiin kaavoihin ja ympäristöohjelmaan mittariksi  valtuustoaloite.pdf

Valtuustoaloite ekologiset yhteydet.pdf

Esteettömyyskoordinaattorin toimen perustaminen

Valtuustoaloite esteettömyyskoordinaattorin viran perustaminen.pdf

Panostaminen Järvi-Oulun kampusalueen suunnitteluun ja kehittämiseen

Järvi-Oulun kampusalueen kehittäminen.pdf

Pateniemenrannan kuntoreitin ja lähivirkistysalueen perustaminen

Valtuustoaloite Pateniemenrannan kunntoreitin ja lähivirkistysalueen perustaminen.pdf

Letonniemen luontopolun kokonaisuudistaminen ja invapitkospuiden/sorapinnoitteen asennus koko reitille

Valtuustoaloite Letonniemi.pdf

Pateniemen Veneenveistäjänrannan vesialueen turvallisuuden vastuutahojen selvittäminen ja riskitekijöiden tekeminen vaarattomiksi

Valtuustoaloite veneenveistäjänrannan vedenalainen turvallisuus.pdf

Oulun kaikkia lukioita on kehitettävä – lakkauttamisten sijaan

Lukioiden kehittäminen.pdf

Biokaasun käytön selvittäminen Oulun kaupungin joukkoliikenteen muun palveluliikenteen polttoaineena

Biokaasun käytön selvittäminen Oulun kaupungin joukkoliikenteen, muun sopimusperustaisen palveluliikenteen ja oman ajoneuvokaluston polttoaineena.pdf

Teemat

Pyrkimys tasa-arvoisiin ja yhdenvertaisiin päätöksiin kunnallisessa päätöksenteossa on ollut minulle tärkein syy lähteä mukaan politiikkaan. Valtuusto- ja kaupunginhallitustyö on tuonut esille useita tilanteita, joissa olen joutunut punnitsemaan päätöksiä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta. Lain ja hallinnon periaatteiden mukaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat läpileikkaavia vaatimuksia kunnallisessa hallinnossa, joita olen tuonut tarkemmin esille seuraavassa kahdessa kappaleessa. Kaikkien luottamushenkilöiden kuntalaisten äänitorvena tulisi tiedostaa nämä asiat edunvalvonnassa olipa kyseessä sitten kaavoituksen valvonta, työllisyyspalvelujen,  terveys- ja sosiaalipalvelujen tai sivistys- ja kulttuuripalvelujen yhdenvertaisuus.

Yhdenvertaisuus on perustuslaissa määritelty perusoikeudeksi (PL 6 §) ja hallintolaissa puolestaan hallinnon oikeusperiaatteeksi (HL 6 §) eli viranomaisten harkintavaltaa rajoittavaksi periaatteeksi. PL 6.1 §:n yleinen yhdenvertaisuussäännös yhdessä PL 22 §:ään sisältyvän perusoikeuksien yleisen turvaamisvelvollisuuden kanssa velvoittaa julkista valtaa lainsäädännöllä ja muilla toimenpiteillä aktiivisesti edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Tarkemmin yhdenvertaisuudesta säädetään Yhdenvertaisuuslaissa, jonka tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa syrjintätilanteissa. 

Kunnallista päätöksentekoa ohjaavat lakien lisäksi periaatteet, jotka ovat oikeusperiaatteita ja osa sitä normistoa, jonka oikeuskulttuuri on sisäistänyt ja joka elää oikeusjärjestystä kannattavassa arvoperustassa. Hyväksyttävyys on oikeusperiaatteiden voimassaolon keskeisin peruste. Yhdenvertaisuus muodostaa tässä suhteessa poikkeuksen. Yhdenvertaisuus on oikeusperiaate, joka on kirjoitettu sekä perustuslakiin että hallintolakiin. Keskeiset hallinnon oikeusperiaatteet (harkintavallan rajoitusperiaatteet) on lausuttu HL 6 §:ssä. Niitä ovat yhdenvertaisuusperiaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate, objektiviteettiperiaate, suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojan periaate. Nämä periaatteet pätevät lain tulkinnassa ja hallinnollisen harkinnan käyttämisessä, olipa kysymys sitten laillisuus- tai tarkoituksenmukaisuusharkinnasta. Hallinnon oikeusperiaatteet ovat viranomaisia oikeudellisesti sitovia. Periaatteet velvoittavat ja niiden mukaisesta toiminnasta loittoneminen merkitsee poikkeamista tai periaatteen rikkomista. Niiden syrjäyttäminen tai rikkominen muodostaa hallintopäätöksen virheellisyysperusteen ja asianomainen päätös voi tällöin olla kumottavissa. Erityisen mielenkiintoinen kuntalaisen kannalta on suhteellisuusperiaate, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden sekä  tarpeellisia ja välttämättömiä. Toiseksi suhteellisuusperiaate edellyttää, että hallinnon toimi on asianmukainen ja sovelias asetettuihin tavoitteisiin nähden. Kolmanneksi viranomaisen toimen pitää täyttää oikeasuhtaisuuden vaatimus silloin, kun punnitaan keskenään toiselta puolen julkisten intressien vaatimuksia ja toiselta puolen yksityisten oikeusaseman rajoituksia. 

Kuluvan valtuustokauden aikana olen tehnyt useita esityksiä liittyen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen, joista mainittakoon esitys positiivisen erityiskohtelun käyttöönottamiseksi Oulun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan työllisyyspalvelujen toimeenpanossa sekä ikääntyvien ja yli 55-vuotiaiden oman ohjaamon lisäys talousarvioon 2021 Business Oulun vakiintuneissa työllisyyspalveluissa. Kaavoituksen yhdenvertaisuudesta olen tehnyt lehtikirjoituksen ja jättänyt tänä vuonna valtuustoaloitteen koskien Oulun keskeisen kaupunkialueen viheralueverkoston säilyttämistä ja täydentämistä Oulun kaupungin omien VILMO (Viheralueverkosto- ja luonnon monimuotoisuus)-suositusten mukaan vuodelta 2014. Yhdenvertaisuutta on riittävän laajat ja saavutettavissa olevat lähivirkistysalueet ja metsät kaikille kaupunkilaisille. Oulu kasvavana kaupunkina kaavoittaa tällä hetkellä voimakkaasti, mihin liittyy väistämättä isoja maankäyttöön ja viheralueiden vähenemiseen liittyviä ilmiöitä. Uusi valmisteilla oleva maankäyttö- ja rakennuslaki kuitenkin linjaa, että ilmastonmuutoksen torjunta otetaan huomioon niin kaavoituksessa ja rakentamisessa ja yhdyskuntarakenteen tulisi tukea ilmastonmuutokseen sopeutumista ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta. 

Tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia päätöksiä

Hyvinvointiin kuuluu sekä yhteisön että yksilön hyvinvointi. Yhteisön hyvinvointiin vaikuttavat muun muassa asuinolot ja ympäristö, työllisyys ja työolot, toimeentulo sekä hyvinvointipalvelujen riittävyys ja laatu. Yksilön hyvinvointiin vaikuttavat sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen, onnellisuus ja sosiaalinen pääoma. Mielestäni kulttuuripalvelut ja mahdollisuus kulttuurin omatoimiseen tuottamiseen vaikuttavat myös kaikkien hyvinvointiin. 

Oulussa tulee priorisoida lasten ja nuorten palvelut siten, että  pitemmällä aikajänteellä painopiste on ennalta ehkäisevissä palveluissa. Tällä hetkellä olevaan akuuttiin kriisiin tulee kuitenkin puuttua pikaisesti  lisähenkilöstön resurssoinnilla, koska hätä on todellinen. Yli kolmasosa Oulussa sosiaaliasiamiehelle tehdyistä yhteydenotoista koskee lastensuojelua ja lasten ja nuorten raskaiden palvelujen kustannukset ovat kasvaneet  yli 10 %  viimeisen kolmen vuoden aikana. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on ollut kasvussa viime vuosien aikana.

 Keskeiset tavoitteet lasten- ja nuorten palveluissa täytyy asettaa raskaiden palvelujen tarpeen vähentämiseen ennalta ehkäisevillä ja varhaisen tuen palveluilla perheille sekä koulujen terveydenhoitajille ja psykologeille. Kunnan tietojärjestelmiä tulee kehittää siten, että kokonaiskuva muodostuu huolimatta järjestelmien huonosta integraatiosta. Kaikilla alueilla toimii monialainen ja moniammatillinen verkostomainen varhaiseen tukeen ja perhelähtöiseen palveluohjaukseen perustuva perhekeskus osana tulevia sote keskuksia ja perhekeskukseen pääsy varmistetaan kynnyksettä. Lasten ja nuorten mielenterveyttä, arjen hyvinvointia ja päihteettömyyttä vahvistavia matalan kynnyksen palveluja ja hoitoa tulee olla  yhdenvertaisesti tarjolla myös koulujen, oppilaitosten, ohjaamopalveluiden sekä muiden  monialaisten toimintojen yhteydessä. Samanaikaisesti tarvitaan tukea vanhemmuuteen sekä vanhempien mielenterveyteen ja päihteettömyyteen.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäksi olen huolissani kuntalaisten mielenterveyden ongelmista. Mielenterveyden ongelmat liittyvät syrjäytymisriskiin sekä nuorilla että ikääntyneillä, jolloin ne  viivästyttävät ja keskeyttävät opintoja, viivästyttävät työuran alkua, lisäävät työttömyyttä ja myös aikaistavat eläköitymistä. Oulussa potilasasiamieheen kohdistetut yhteydenotot kohdistuivat toiseksi eniten mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuuteen. Mielenterveyspalveluissa lasten- ja nuorisopsykiatrian lähetemäärät ovat kasvaneet ja hoitotakuun ylityksiä on ollut koko vuoden. Jonotilanne on kestämätön.  Mielenterveyspalveluissa jonotusaika alle 23-vuotiaiden kiireettömään hoitoon ollut keskimäärin 98  vuorokautta ja yli 23-vuotiaiden osalta 182 vuorokautta. Mielenterveyspalveluiden osalta hoitoon pääsyn aika on pidentynyt. Avopäihdehuollon palveluissa hoitoon pääsyn jonotusaika alle 23-vuotiailla on 87 vuorokautta ja opioidikorvaushoidossa 0 vuorokautta. Yli 23-vuotiailla vastaavat ajat ovat 106 vuorokautta ja opiaattikorvaushoidossa 138 vuorokautta.

 Etenkin alle 35-vuotiailla mielenterveyteen liittyvät haasteet ovat muodostuneet keskeiseksi työkykyä uhkaavaksi tekijäksi. Tämä näkyy muun muassa lisääntyneinä sairauslomina ja työkyvyttömyyseläkkeinä. Kansallisessa aineistossa noin 75 prosenttia alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden ongelmista. Ahdistuneisuus ja muut psyykkisen haavoittuvuuden muodot ovat lisääntyneet erityisesti nuorilla naisilla.  Tämän lisäksi mielenterveyden ongelmat näkyvät myös suoraan parisuhteessa ja perheen perustamisessa. Ne, joilla on mielenterveyden ongelmia, on pienempi todennäköisyys päätyä parisuhteeseen ja heillä on perheessä muita useammin avioeroja ja lapsettomuutta.

Oulussa on toteutettava välittömästi toimenpiteitä, joiden avulla hoitotakuuta voidaan paremmin toteuttaa. Hoitotakuussa pysymiseksi tarvitaan kriittistä tarkastelua hoitoketjujen toiminnasta ja peruspalveluiden riittävyydestä. Moniammatillisten palvelujen, kuten aikuissosiaalityön, mielenterveys- ja päihdepalvelujen  jalkauttaminen hyvinvointikeskuksiin on perustana lisäresurssoinnin kanssa tehokkaammille palveluille.

Tulevaisuuden kunnassa kulttuuripalveluilla on kasvava merkitys hyvinvoinnin edistäjänä. Kulttuuripalvelut parantavat kuntalaisten elämänlaatua, rakentavat yhteisöllisyyttä ja edistävät myönteistä sosiaalista ilmapiiriä. Samalla ne rakentavat laajempaa yhteenkuuluvuutta ja paikallista identiteettiä.

Erityisen innostunut olen Oulun kaupungin  kulttuurihyvinvointisuunnitelmasta, joka parhaillaan on Oulun kaupungin hallintokunnissa lausuntokierroksella. Keskeinen kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa ohjaava tekijä on laki kuntien kulttuuritoiminnasta (166/2019), joka korostaa mm. kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen sekä pyrkii vahvistamaan väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kulttuurin ja taiteen keinoin.

Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä tai yhteisöllisesti jaettua kokemusta siitä, että kulttuuri ja taide lisäävät hyvinvointia tai ovat yhteydessä siihen. Kulttuurihyvinvoinnin perustana on ihmisen oma taide- ja kulttuurisuhde ja kulttuuri sekä sen hyvinvointia tukevat vaikutukset läpäisevät koko ihmisen elämänkaaren. Ytimessä on koettu hyvinvointi ja hyvä elämä kulttuurin ja taiteen parissa sekä välityksellä. Kyse on taideharrastamisesta eri muodoissa: kokijana, tekijänä ja osallistujana. Henkilökohtainen taide- ja kulttuurisuhde on kaiken  perustana. Kulttuurin ja taiteen vaikutusten kokeminen perustuu jokaisen henkilökohtaiseen  taidesuhteeseen, joka elämän aikana on syntynyt.

Kulttuurista ja sosiaalista pääomaa lisääviä palveluja tarvitaan erityisesti silloin kun uhkana on sosiaalinen syrjäytyminen, eristäytyminen yhteiskunnasta, yksinäisyys, mielenterveydelliset haasteet, tai tarve lisätä elämän merkityksellisyyden tunnetta. Taide omakohtaisena kokemuksena on hyvinvointivaikutuksia aikaansaavan  prosessin ydin. Se vaikuttaa mieleen ja kehoon. Taiteen tekeminen ja kokeminen antaa tilaa epäjärjestykselle ja luo mahdollisuuksia kohdata asioita ja ilmiöitä uudessa valossa. Oulussa  kulttuurihyvinvointisuunnitelmassa oleellista on yhteistyö ja -kehittäminen, jonka kautta lisääntyy ymmärrys taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista sekä niiden mahdollisuuksista toimia osana  hyvinvointipalveluja. Kulttuurin ja taiteen tuominen osaksi sotepalveluita edellyttää työntekijöiltä  toimintatapojen ja asenteiden muutosta. 

Itse olen kulttuurin suurkuluttajana jo nuoresta pitäen ymmärtänyt omalla kohdallani kuvataiteen, liikunnan, käsillä tekemisen ja puutarhanhoidon keskeisen hyvinvointimerkityksen, joita ilman voisin selkeästi huonommin. Kunnan tehtävänä näen tässä yhteydessä toimia paitsi mahdollistajana tarjoamalla tiloja kulttuuritoimijoiden käyttöön myös vähentää eriarvoistumisen negatiivista muutosvoimaa. Koettu kaupungin alueiden välinen epätasapaino, kulttuuristen taustojen ja väestörakenteen moninaistuminen edellyttävät uutta käsitystä oululaisuudesta, jota kulttuuristrategia  ja nyt Oululle juuri vahvistettu Euroopan kulttuuripääkaupunkistatus 2026 tulevat muokkaamaan ja vahvistamaan.

Kunnissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota ennaltaehkäisevään toimintaan. Inhimillisesti ja myös resurssien kannalta on viisasta ja kustannustehokasta ehkäistä terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien syntyä esimerkiksi kulttuurisin keinoin ja menetelmin. Kulttuuripalvelut integroidaan ja tullaan entistä enemmän integroimaan osaksi muita palveluja, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Ouluun tarvitaan mielestäni usean taiteen alan yhdistävä kulttuuritalo Luupin lisäksi ja sen sijoituspaikka voisi olla pääkirjaston vieressä osana torinrannan ja Pikisaaren kulttuurikokonaisuutta.

Tulevaisuuden kuntaa voidaan kutsua sivistyskunnaksi. Kunta huolehtii asukkaittensa osaamisen ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä elinikäisestä oppimisesta. Sivistyspalveluista suuri osa on lakisääteisiä ja kohdistuvat päivittäin suureen määrään kuntalaisia. Lisäksi sivistyskunta tarjoaa monin tavoin kaikille kuntalaisille mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja edellytykset hyvään elämään.

 Varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelujen sekä kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön rooli kunnassa onkin merkittävä paitsi sivistyksen niin myös hyvinvoinnin, elinvoiman ja osallisuuden edistämisessä. 

Oulussa peruskoulun oppilaiden määrä on jo vähentynyt ja tulee edelleen vähenemään voimakkaan syntyvyyden laskun johdosta. Tämä tarkoittaa paineita kouluverkon tiivistämiselle, mutta luo samalla  säästöpotentiaalia.  Jokaista kyläkoulun lakkauttamispäätöstä tulee tarkastella kuitenkin paitsi koulun saavutettavuuden myös yhdenvertaisuuden ja kylän elinvoiman kannalta  Lukiolaisten määrä tulee kasvamaan ja tärkeätä on, että nykyinen lukioverkko säilytetään.  Toisen asteen koulutuksen sisällyttäminen oppivelvollisuuteen tukee tätä ja olen tehnyt nykyisen valtuustokauden aikana myös valtuustoaloitteen lukioverkon säilyttämiseksi.  Suomeen tarvitaan merkittävästi lisää korkeakoulutettuja ammattilaisia ja toimiva lukioverkko on tässä avainasemassa. Oulun yliopistolla on Oulun veto- ja pitovoiman kannalta hyvin keskeinen rooli ja yliopistoa tulee lähtökohtaisesti kehittää kahden superkampuksen pohjalta Linnanmaalla ja Kontinkankaalla. 

Vapaan sivistystyön toteuttajana kansalaisopistot ovat erinomainen alusta sosiaalisten suhteiden ja verkostojen luonnille ihmisten omiin mieltymyksiin liittyvien harrastusten kautta. Kansalaisopistot keräävät yhteen ihmisiä iästä, asemasta tai varallisuudesta riippumatta ja mahdollistavat siten kokemuksen pysyä mukana ja olla osallisena yhteiskunnassa. Tutkimukset osoittavat, että osallisuus ja sosiaaliset verkostot toimivat suojaavina tekijöinä erilaisia disorganisaatioilmiöitä kuten päihteidenkäyttöä, hyvinvointivajetta ja syrjäytymistä vastaan. Osallisuuteen liittyy yhteisten normien hyväksymistä, yksilöiden ja ryhmien välistä vastavuoroisuutta ja epäitsekkyyttä. Samoin kuin peruskoulussa myös aikuisopetuksessa korostuvat oppiaineiden sijasta yleiset merkitykset. Ne liittyvät luovuuteen ja kansalaisena olemiseen.

Kansalaisopistoja voidaan pitää elinvoiman lähteinä, koska niissä opiskelevat ihmiset muun muassa suhtautuvat myönteisemmin elämäänsä, luottavat enemmän muihin ihmisiin ja kokevat voivansa vaikuttaa heille tapahtuviin asioihin. Kansalaisopistot ovat mm. monelle työttömälle henkireikä ja tarjoavat mahdollisuuden taitojen päivittämiseen ja uuden oppimiseen. Kansalaisopiston tuottamat hyödyt ovat erityisen suuret alhaisen pohjakoulutuksen saaneiden kohdalla. Oulussa Oulu-opiston ja Vuolle-opiston nykyinen rahoitustaso tulee turvata ja edistää mahdollisimman laajaa kurssitarjontaa. Tilakysymykseen kädentaitojen kurssien toteuttamiseksi tulee löytää kestävä ratkaisu.

Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen on aikamme keskeinen haaste, koska olemme täysin riippuvaisia luonnon tarjoamista elämän edellytyksistä. Kaupungit ovat tässä kriittisiä toimijoita ja kaupunkimetsissä on hyvät lähtökohdat luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Oulussa tulisi tavoitella Etelä-Suomen suurten taajamien tilannetta, jossa  taajamien metsiä hoidetaan ensisijaisesti virkistysmetsinä. Kaupungin tulisi luopua metsien käytöstä talousmielessä ja keskittyä turvaamaan laajat ja jatkuvat viheryhteydet mahdollisimman monipuolisesti kaupunkialueella. Olen tehnyt useita valtuustoaloitteita koskien Oulun viherverkoston kehittämistä ja sen yhdenvertaista tavoitettavuutta. Valtuustoaloitteeni koskien Oulun VILMO 2014 (Oulun viheralueverkosto ja luonnonmonimuotoisuus) suunnitelmassa esitettyjen suositusten toteuttamista välittömästi tähtää siihen, että varmistettaisiin mahdollisimman sujuva kaavoittaminen ja yritys- ja asuinrakennustonttien osoittaminen ilman, että yleiskaavan viheralueet ja kaupunkimetsät ole vaarassa. Tutkimustieto metsän ja vesistöjen  hyvinvointivaikutuksista on vahvistunut viime aikoina merkittävästi ja tämä tulee huomioida myös kestävästi kasvavassa Oulussa. Lyhytkin vierailu metsässä tai muulla laadukkaalla luontoalueella palauttaa stressistä ja ihmiset kokevat olevansa terveempiä. Vihreillä asuinalueilla eletään jonkin verran pidempään sekä myös tuloluokkien väliset ovat terveyserot pienimpiä näillä alueilla. Metsät ovat Suomessa myös matalan kynnyksen liikuntaympäristöjä. Luonto, usein metsä, on aikuisten vapaa-ajan liikunnan suosituin ympäristö, jonka merkitys korostuu pandemian aikana. Ulkoilu luonnossa parantaa mielialaa, koettua terveyttä ja kuntoa sekä auttaa irtautumaan arjesta ja parantaa esimerkiksi itsetuntoa. 

Kaupunkimetsien hyvinvointivaikutukset tulisikin arvottaa vältettyinä sairauskustannuksina sekä metsät ja maaperä hiilivarantoina, kun mietitään täydennysrakentamisen vaatimuksia tiivistää kaupunkirakennetta metsien ja viheralueiden kaavoituksessa. Viime aikoina olen itse ollut aktiivisesti vaikuttamassa Länsi-Pateniemen viimeisen Lautatarhanpuiston metsän säilyttämiseksi avaamalla adressin metsän säilyttämisen puolesta sekä nostamalla asian median tietoisuuteen.  Paitsi lähimetsät Oululle erityisen tärkeä on luonnollisesti Sanginjoen ulkometsä, jonka myyntiä Koneen Säätiölle  olin itse kannattamassa kaupunginhallituksessa. Koneen Säätiö on lahjoittanut alueen edelleen Suomen valtiolle Metsähallituksen Luontopalvelujen hoitoon tavoitteena perustaa alueelle kansallispuisto myöhemmin. 

Kaavoitus käyttää merkittävää valtaa jokaisessa kunnassa niin kaupunkikuvallisen ilmeen, palvelujen saavutettavuuden, yritysten sijoittumisen,  ihmisten hyvinvointikokemusten kuin myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta. Eräs merkittävimmistä kaavoitusprosessien riskitekijöistä on hulevesiratkaisujen tehokkuus vuotuisen sadannan kasvaessa. Hulevesien hallitsemiseksi vettä sitovat ratkaisut kuten viheralueet ja vettä läpäisevät pinnoitteet ovat suureksi hyödyksi. Yksi valtuustoaloitteistani liittyy viherkertoimen käyttöönottoon kaikkiin kaavoihin  Oulun kaavoituksessa tavoitteena 0,8-0,9 arvo asuinrakentamisessa. Viherkerroin kertoo, kuinka paljon kasvillisuutta ja vettä viivyttäviä ratkaisuja tulee olla suhteessa tontin pinta-alaan. Viherkertoimen elementeistä Oulussa  erityisen suuri paino tulisi antaa säilytettävälle puustolle ja kasvillisuudelle luonnon monimuotoisuuden ja maisema-arvon jatkuvuuden vuoksi.

Vihreän Oulun kaupunkikuva muodostuu metsien lisäksi myös upeista vesialueista eli  suistosta, joista, järvistä ja merestä. Suistoalue on Oulun korvaamattoman arvokas helmi, jonka maankäytön muutoksiin ja rakennusarkkitehtuuriin tulee osallistaa kaikki kaupunkilaiset aktiivisesti ja huolehtia sen luonto- ja maisema-arvojen säilyttämisestä muutostilanteissa. Suiston ranta-alueilla korkearakentamista tulisi välttää. Oulun merellisyys on käyttämätön vetovoimatekijä, jota tulee kehittää lähivuosina monesta suunnasta. Merellisyyden kokeminen ja houkuttelevuus edellyttävät panostuksia Oulun rannikon parempaan saavutettavuuteen Varjakasta Kelloon saakka laivaliikenteen ja toiminnallisten elämys-, vesiliikunta- ja ravintolapalvelujen kautta. 

Oulun järvialuetta Kuivasjärvi-Pyykösjärvi-alueella tulee kehittää suunnitelmallisesti osana Linnanmaa-Kaijonharju kaavarungon toteutusta sekä saattaa järvien kunnostamistoimenpiteet ja Kaijonharjun lähiöalueen kehittämissuunnitelmat loppuun saakka. Linnanmaan ja sen lähialueiden  tavoitteellinen suunnittelu ja aluekehittäminen tulee tehdä yliopiston Raksilan yksikön selvittämistyöstä huolimatta ja luoda yliopistolle vetovoimatekijä järvialueen luonnon ja vesiliikuntamahdollisuuksien, laadukkaiden palveluratkaisujen sekä alueella sijaitsevien yhteistyöyritysten avulla. 

Oulun elinvoima on synerginen kokonaisuus, jossa eri tekijöiden vaikutus on parhaimmillaan enemmän kuin niiden yhteenlaskettu summa. Kaupungin sujuva saavutettavuus maalta, mereltä ja ilmasta sekä kaksoisraiteen rakentaminen ja matkakeskuksen toteuttaminen ovat ensisijaisia tavoitteita. Näiden lisäksi monipuolinen yhteisöveronsa Ouluun tulouttava yrityspohja, työllistävät yritykset, työttömien  tehokkaat työllistämispalvelut sekä kestävä pitkäjänteinen kaupunkisuunnittelu ja monipuoliset koulutuspolut ovat mielestäni avaimet elinvoimaiseen Ouluun. 

Yksi tärkeimmistä päätöksistä elinvoimaan liittyen on ollut kaupunginhallituksen 12.11.2019 tekemä päätös Oulun kaupunkiseudun työllisyyskokeilusta, joka tarkoittaa  3-vuotisen työllisyyskokeilun aloittamista Oulussa ja ympäröivissä kunnissa tämän vuoden alusta. Kokeilun tarkoituksena on panostaa uusiin integroituihin työvoimapalveluihin, koulutukseen, palkkatukityöllistämiseen ja kuntouttavaan työtoimintaan, joiden avulla tavoitellaan vähintään kaksinkertaista säästövaikutusta työmarkkinamaksuissa, joita Oulu maksaa yli 300 päivää työttöminä olleista.  Olen saanut olla mukana edistämässä tätä asiaa kaikkien puolueiden epävirallisessa työllisyystyöryhmässä, jossa vallitsee yksimielinen käsitys kuntakokeilun merkityksestä. Koronan vaikutuksista riippumatta Suomen talouden hyvästä ja kohtuullisen pitkästä suhdannejaksosta huolimatta työllisyyden kehitys Oulussa ei ole ollut toivotulla tasolla. Työttömyydellä on isoja taloudellisia ja vetovoimavaikutuksia Oulun tilanteeseen. Jokainen oululainen työssäkäyvä veronmaksaja maksaa vuodessa yli 400 € kokonaisuudessaan työttömyyden kustannuksia. Tämän päälle on lisättävä kasvaneet kulut perheiden ja yksilöiden pahoinvoinnin hoidon kuluista, joita syntyy lisääntyneiden mielenterveys- ja päihdehuollon palveluiden sekä lasten huostaanottojen vuoksi. 

Työllisyyskokeilun ohella Oulussa tulisi miettiä vahvempaa ja tiiviimpää yhteistyötä suoraan myös yrittäjäjärjestöjen kanssa ja luoda oma ns. Oulun malli. Mallissa lähdettäisiin poistamaan nimenomaan Oulussa palkkatuen käyttöön liittyviä esteitä ja siten tuen käyttöön liittyvää huonoa stigmaa. Kaikenkokoiset alueen yrittäjät yksinyrittäjistä mikroyrittäjiin tulisi saada yhteistyöhön mukaan nyt jo suunnitteluvaiheessa Business Aseman kohtaamisien rinnalle. Kaupungin työllisyyspalvelujen ja TE-hallinnon tiiviimpi yhteistyö yrittäjien kanssa tukisi myös hallituksen rekrytointitukikokeilun toimeenpanoa, jonka tarkoituksena on uusien työnantajayritysten syntyminen ja pk-yritysten kasvun tuki alentamalla yksinyrittäjien ja mikroyritysten kynnystä rekrytoida. Oulun veto- ja pitovoiman kannalta on ratkaisevaa, kuinka paljon hallituksen suunnittelemasta alun perin  80 000 uudesta työpaikasta sijoittuu Ouluun vuoteen 2023 mennessä.  Kuntakokeilun kohdalla on kyseessä työllistämisen ja sakkomaksujen karsimisen lisäksi  työvoimapalvelujen kehittäminen laadukkaampaan ja pohjoismaisempaan suuntaa, yrittäjien ja järjestöjen kohtaannottaminen työnhakijoiden kanssa sekä myös arvokas sosiaalipoliittinen toimenpide työnhakijoiden voimaannuttamiseksi ja työnhakutaitojen lisäämiseksi. Kaikille näille toimenpiteille tulee laskea euromääräinen arvo, kun vaikuttavuusanalyysien aika on.

Ouluun on myönnetty eniten yritystukea koko maassa monien vuosien ajan, mutta Oulun imago yrittäjämyönteisyydessä on vain keskikastia viimeaikaisisten tutkimusten valossa (Kuntien Imagotutkimus  2020 ja EK:n Kuntaranking 2021). Jossain siis mättää. Tarvitaan siis tehokkaampia otteita erityisesti  yrityspalvelujen ja asiakaspalvelun kehittämisessä kaupungin kaikissa hallintokunnissa, erityisesti yhdyskunta- ja ympäristöpalveluissa sekä Business Oulu -liikelaitoksessa. MATO eli Oulun maankäytön toteuttamisohjelma  ohjaa melko tehokkaasti asuntorakentamista, mutta yritystonttien osoittamisessa tarvitaan lisätoimia ja lisäresursseja niin kaavoitukseen kuin myös BO:n organisaatioon. Molemmissa tapauksissa on kuitenkin pidettävä huolta jatkuvien ja riittävän  laajojen viheryhteyksien säilyttämisestä kaupunkialueella.

Uusille kannattaville yrityksille on Oulussa jatkuva tarve. Vuoden 2020 lopussa Oulussa oli noin 10 600 yritystä, joka on noin 100 vähemmän kuin kaupunkistrategian linjaus. Paljon lasketaan nyt vuosi sitten perustetun Business Aseman varaan, josta saman katon alta löytyvät niin yrittäjyyteen kuin työllistymiseenkin liittyvät palvelut. Toimijoina Business Asemalla ovat muun muassa Business Oulu, TE-palvelujen yrityspalvelut, Uusyrityskeskus ja Oulun seudun ammattiopiston (OSAO) Ovi-osaamispalvelu. Business Oulun yritystoiminnan edistämisen painopisteen tulee olla ketterämmässä tavassa reagoida yrittäjien tarpeisiin, kehittää ennakoitavampaa ja joustavampaa tonttipolitiikkaa sekä osoittaa tontteja Pohjantien varresta molemmin puolin tietä yrityskiinteistöjen keskittymien mahdollistamiseksi. Poikkihallinnollinen yhteistyö asiakasrekisterien ja yrityspalautteen osalta samoin kuin kaavoituksen ja tontinluovutusten yritysvaikutusarvioinnit ovat tärkeitä työkaluja yritysmyönteisyyden rakentamisessa.

Tänä keväänä Oulu on saanut merkittävän lisän mikro- ja pienyrittäjyyden tukemiseen, kun OKM on myöntänyt mikroyrittäjyyden valtakunnallisen tutkimus- ja koulutustehtävän Oulun yliopistolle Kerttu Saalasti Instituutille  kaudelle 2021-2024. Tehtävästä ja siihen osoitetusta valtakunnallisesta rahoituksesta päätettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Mikroyrittäjyyden tutkimuksen ja koulutuksen tavoitteena on parantaa suomalaisten mikroyritysten toimintaedellytyksiä, osaamista ja kasvua. Lisäksi kehitetään vientiä, joka on suomalaisissa mikroyrityksissä selvästi vähäisempää moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Tavoitteena on myös uusien yritysten perustamisaktiivisuuden lisääminen. Näen isoja mahdollisuuksia nyt perustetun mikroyrittäjyyden tutkimuskeskuksen ja Business Aseman eStart Esihautomon- yhteistyön välillä, jossa yritystä suunnittelevia ja alussa olevia yrittäjiä tuetaan kasvua tavoitteleviksi startupeiksi. Toki riskirahoitustakin tarvitaan ja alkuvaiheen startupien riskirahoitus vaatii usein erittäin korkeaa riskinottoa. Haaste onkin siinä, että pystytään ennustamaan riskirahoituksen ohjaus yrityksille, joilla on aito kasvumahdollisuus. Tähän tarvitaan paikallisesti hallinnoituja rahastoja, joissa on julkista rahoitusta yksityisen lisäksi sekä sitoutumista vastikkeelliseen rahoitukseen.

Oulun yksi tärkeimmistä vetovoimatekijöistä on se, että se on pystynyt säilyttämään  asemansa kohtuuhintaisen asumisen kaupunkina sekä omistusasumisen että vuokra-asumisen osalta. Vuokra-asuntomarkkinoita täydentää riittävä institutionaalisten sijoittajien ja kotitalouksien omistamien vuokrakäytössä olevien asuntojen määrä. Oulun kaupungin tehtävä onkin luoda pohja kohtuuhintaiselle asumiselle omistuspohjasta riippumatta. Oulu on ollut asuntosijoittajien mielestä yksi Suomen parhaista kaupungeista kohtuullisen hintatason vuoksi.  Vuokra-asuntojen tasapainoisen kehityksen ja kohtuullisen vuokratason säilyttämiseksi Oulun kaupungin oman asuntotuotannon asuntokantaa tulee kehittää kaupungin koko asuntokannan kasvun mukaisesti ja  valtion avustuksia hyödyntäen investoida uusiin kiinteistöihin erityisryhmien asuntojen turvaamiseksi. Kaupungin tulee edistää laajasti esteettömyyttä asuntorakentamisessa. Mielestäni yksi tärkeimmistä kaupungin tehtävistä on ehkäistä segregaatiota ja erityisryhmien keskittymistä sekä edistää erilaisten ihmisten ja asuintyyppien sekoittumista. 

Oulun väestörakenteelle on ollut leimallista sen nuoruus. Lasten ja nuorten määrä on suuri ja vastaavasti vanhempien ikäluokkien osuudet ovat koko maan tasoa matalammat. Tässä on tapahtumassa muutos. Suurten ikäluokkien ikääntyminen näkyy myös vanhempien ikäluokkien aiempaa voimakkaampana kasvuna. Vuonna 2018 yli 65-vuotiaiden määrä kasvoi noin 1 180 henkilöllä. Varhaiskasvatusikäisten (0–6 v.) lasten määrä laskee edelleen syntyvyyden laskun seurauksena. Usean vuoden ajan jatkunut voimakas 0–6-vuotiaiden määrän lasku näkyy tulevina vuosina myös 7–12-vuotiaiden määrän pienenemisenä. Yläluokkaikäisten nuorten (13–15 v.) määrä kasvaa vielä mutta taittuu sitten väheneväksi kehitykseksi. Lukioikäisten nuorten (16-18 v.) määrä kasvaa selvästi.

Ikääntyneiden määrä ja osuus Oulun kokonaisväestöstä kasvaa jatkossa merkittävästi. Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa seuraavan kymmenen vuoden aikana voimakkaasti. Ikääntyneiden määrän ja osuuden kasvu nostaa jatkossa edelleen Oulun väestöllistä huoltosuhdetta. On erittäin tärkeää, että kaupungin eri asuntoalueilla on monipuolinen ikärakenne ja erityyppisiä, kokoisia ja hintaisia omistus- sekä vuokra- asuntoja. Tällä osaltaan vähennetään merkittävästi sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja lievennetään mahdollisia ongelmia. ikärakenne ohjaa myös asuinrakentamista.  Oulun kaupungin asuntopoliittisten ja hyvinvointipalveluiden strategisten linjausten mukaan ikäihmisille, kehitysvammaisille, vammaisille ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujille järjestetään yhä enemmän palveluja kotiin annettavina. Pääperiaatteena on normaalius ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, joten ensisijainen asumisen muoto on normaali vuokra- ja omistusasunto. Ympärivuorokautisen tuen ja hoidon tarpeeseen vastataan ensisijaisesti kotiin annettavilla palveluilla ja monimuotoisilla asumisen ratkaisuilla. Kotona asumista tuetaan kehittämällä uusia toimintamalleja hyödyntäen ennakkoluulottomasti terveys- ja turvallisuusteknologiaa. Ryhmäkoti-muotoista tehostettua palveluasumista kohdennetaan vain niille asiakkaille, joiden palvelua ei voida muutoin asiakaslähtöisesti ja turvallisesti toteuttaa. Lisäksi vuoden 2021 aikana  otetaan käyttöön välimuotoinen asuminen, jolla voidaan osittain korvata kallista tehostetun palvelun asumista.

Oulun kaupungin tavoitteena on monipuolinen tonttitarjonta eri toimialojen yrityksille. Vuosittainen luovutustavoite on noin 30 työpaikkatonttia. Kaupunkistrategian tavoitteena 2026 mennessä on mm.  10 000 asukasta ja 5 000 työpaikkaa lisää keskustan ruutukaava-alueella ja täydennysrakennusalueilla. Toimintaedellytyksiä on luotu osoittamalla yleiskaavassa mm. keskusverkko ja mahdollistamalla keskustatoimintojen, työpaikkojen ja palveluiden sijoittuminen erilaisiin keskuksiin. Yleisenä tavoitteena yleiskaavoissa on esitetty sekoittunut kaupunkirakenne. Kaupungin ruutukaavakeskusta sekä osia  Raksilasta, Tuirasta ja Myllytullista on osoitettu keskustatoimintojen alueeksi. Nämä alueet muodostavat maakuntakeskuksen, jota kehitetään laadultaan huipputasoisena kaupunkiympäristönä. Tonttitarjonnassa elinkeinotoiminnalle vuoden 2020 arviointikertomuksen mukaan kaavoitus on onnistunut hyvin. Sen sijaan kuntalaisten palvelutyytyväisyys kaava-asioissa omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on huono. Vain 26 % on tyytyväisiä, 38 % toteaa, että asia on huonosti hoidettu ja loput eivät osaa sanoa. Tähän on saatava muutos ja kuntalaisvaikuttaminen aidosti  vaikuttavaksi ja vähintäänkin vertailukuntien tasolle.

Itse haluan korostaa tulevaisuuden rakentamisessa Smart City -ajattelua, tilakustannusten tehokkuutta,  elinkaariajattelua sekä kestävää rakentamista, jossa rakennusten hiilijalanjälki on laskettu ja tiedostettu vahvemmin. Yleiskaavojen ohjeellisuutta tulee noudattaa erityisesti viheralueiden ja jatkuvien viherverkostojen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi.  Kaupunkimetsiä tulee säilyttää ja asukkaita osallistaa ja kuunnella aidosti. Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta keskeisiä ovat myös energiatehokkuuteen, rakennusten uusiin energia- ja materiaalivalintoihin liittyvät kysymykset. Viherkerroinlaskenta  sekä kestävän kaavoituksen kriteerit tulee ottaa käyttöön kaikkiin kaavoituskohteisiin. 

 Työpaikkarakentamisen kannalta täydennysrakentamisen keskeiset kehittämisalueet ovat Linnanmaan ja Kontinkankaan kampusalueet. Rantarakentamista tulee välttää ja rannat jättää pääosin rakentamatta. Linnanmaata tulee kehittää vetovoimaisena yliopistokaupunginosana, jossa on tarjolla paitsi superkampus, myös vetovoimaisia ja laadukkaita asuinalueita ja monipuolista asuntorakentamista myös perheille. Nykyiset 1970-luvun opiskelija-asunnot tulee päivittää nykypäivään peruskorjauksilla, julkisivuremonteilla ja lisäkerrosrakentamisella.  Oulun kaupungin vetovoiman kannalta tärkeää on saada seuraavan neljän vuoden aikana ratkaisu asemanseudun rakentamiseen matkakeskuksineen sekä Raksilan areenaratkaisuun.  Samalla kaksoisraiteen edistäminen tulee saattaa keskeiseksi kansallisen tason edunvalvontakysymykseksi Oulun saavutettavuuden parantamiseksi.

2000-luvulle on sijoittunut koko mittaushistorian 15 lämpimintä vuotta. Ilmastonmuutos on ongelmana globaali, eivätkä sen mukanaan tuomat ilmiöt noudata alueellisia tai kansallisia rajoja. Myöskään sillä ei ole merkitystä, missä päin maailmaa päästöjä syntyy tai missä niitä vähennetään - ilmakehä on kaikille sama. Suomen tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius jo vuonna 2035 ja se saavutetaan vain, jos myös kunnat ja alueet tekevät aktiivista ja vaikuttavaa ilmastotyötä. . Kunnat vastaavat alueillaan mm. kaavoituksesta, maankäytöstä, liikennesuunnittelusta, energiayhtiöiden omistajaohjauksesta, jätehuollosta ja rakennusten lämmitysvalinnoista. Omien ilmastotekojensa lisäksi kunnat voivat monin tavoin edistää asukkaiden, elinkeinoelämän, maatalousyrittäjien ja muiden sidosryhmien ilmastotyötä. Kunnat toimivat paikallisen ja alueellisen ilmastotyön alustoina ja mahdollistajina, innostajina ja vauhdittajina. Lähes puolet suomalaisista asuu kunnissa, jotka tavoittelevat hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. 

 Oulun uusi ympäristöohjelma on yksi kaupunkistrategian Oulu 2026 toteuttamisohjelmis­ta ja sen keskeisin linjaus on hiilineutraali Oulu vuonna 2040. Myös Oulussa tavoitteen tulisi olla kunnianhimoisempi ympäristön ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja jo pelkästään ilman laadun sekä Oulun vetovoiman vuoksi. Yritysten hiilijalanjälki on tänä päivänä kilpailutekijä samoin kuin vastuullinen kiinteistösijoittaminen, joihin molempiin vaikuttavat energiantuotannon ja rakentamisen päästöt. Oulun energiantuotannossa suunnitelma turpeesta luopumiseksi on merkittävä keino pienentää päästöjä.  Seuraavat suuret kaukolämpöinvestoinnit tulee tehdä polttoon perustumattomiin teknologioihin, kuten lämpöpumppuihin ja muuttuvan uusiutuvan energian varastointiin. Puun polttaminen turpeen sijasta on välivaihe, jonka tulee jäädä mahdollisimman lyhyeksi. Sen oikeutus on tällä hetkellä hiilineutraalin vaihtoehdon tarjoamisessa sen hiilen sidonnan mallin vuoksi, mutta suomalaisen kansallisomaisuuden polttaminen energianlähteenä ei ole kestävä ratkaisu materiaalitehokkuuden ja jalostusasteen näkökulmasta. Lisäksi puun käyttöön liittyy toinen ongelma: biodiversiteetti. Metsien liiallinen käyttö, erityisesti avohakkuut, tuhoavat luonnon monimuotoisuutta. Hiili voidaan sitoa tehokkaasti suosimalla puuta rakennusmateriaalina ja sitä tulisi lisätä kaupungin omassa rakennustuotannossa. Puukuitu, ligniini ja hemiselluloosat  tulee jalostaa polttamisen sijaan korkeamman jalostusasteen tuotteiksi. Näitä uuden sukupolven puutuotteita ja muovin korvaajia on kehitetty laboratorioissa jo yli 20 vuotta ilman, että pilottivaiheista päästään tuotantomittakaavaiseen maailman markkinoita valloittaviin tuotteisiin. Viimeisen 5 vuoden aikana Suomessa rajusti karsitut T&K-resurssit jumittavat monia uraauurtavia ja kaupallisen potentiaalin omaavia keksintöjä. On tärkeätä tiedostaa, että Stora Enson Oulun tehtaan tuotantosuunnan muutos paperin päällystyksestä ruskean kartongin tuottajaksi on reaktio tuotannon sopeuttamisesta kysyntään, ei puuraaka-aineen optimaalista käyttöä. 

 Olen havainnollistanut Oulun Energian yhden vaihtoehtoisen hiilineutraalisuuspolun oheisen kuvan kautta. Minun skenaariossani hiilineutraalisuus saavutetaan  vuonna 2030-2032 ja  puuta poltetaan vähemmän kuin Oulun Energian julkistetussa skenaariossa. Turve ja osa puusta voidaan korvata siirtymällä nopeammin suurimittakaavaiseen aurinko- ja tuulienergian käyttöön, biokaasuun, hyödyntämällä uusia vetyyn perustuvia energian varastointiratkaisuja sekä toteuttamalla uusia palveluliiketoiminnan mahdollisuuksia sopivien kumppaneiden kanssa kuten  geotermisen energian hyödyntämistä ja hukkalämpöjen talteenottoa. Seuraavan 5 vuoden aikana monien nyt kaavailujen toimenpiteiden toteutettavuus selkiytyy riippuen markkinoiden ja teknologian kehityksestä. Biomassan uudelleen määritettävät  kestävyyskriteerit vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden energiantuotantoratkaisuihin. 

 Energiatehokkuuden edistäminen on keskeisessä osassa ja riippuu kansallisista ja EU:n päätöksistä, jossa  keskeisimmät edistämistoimet ovat energiatehokkuussopimukset, energiakatselmukset, alueellinen energianeuvonta sekä ekologisen suunnittelun ja energiamerkintöjen tuoteryhmäkohtaisten asioiden valmistelu. Suurimmat säästöt ovat saatavissa energiatehokkuussopimuksista, joiden lisäksi säästöjä syntyy mm. liikennepolttoaineiden verotuksen ja pientalojen lämpöpumppujen kautta. Uudis- ja korjausrakentamisen strategian tavoitteena on erittäin energiatehokas ja lähes hiilivapaa rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä.

Tulevaisuuden energiajärjestelmässä energia on päästötöntä, halpaa ja riippumatonta. Se perustuu pääasiassa bioenergiaan, aurinkoon ja tuuleen sekä sähköverkkoon kytkettäviin joustaviin energiavarastoihin. Suomessa sähkön käytön kasvu perustuu vuoreen 2035 mennessä ydinvoimaan ja tuulivoimaan. Energian varastointijärjestelmien kehitys ja koko energiajärjestelmän sähköistäminen ovat keskiössä. Hukkalämpöjen hyödyntäminen tulee olemaan keskeinen keino päästöttömässä lämmöntuotannossa niiden osuuden kasvaessa vähähiiliskenaarioissa nykyisestä 8 % noin 20 % kokonaislämmöntuotannosta vuoteen 2035 mennessä. Maalämpö ja uudet teknologiat kuten aurinkokaukolämpö vievät osuutta CHP- ja HOB- tekniikoilta. CHP laitosten nykyinen kannattavuus on heikentynyt niin, ettei uusinvestointeja enää CHP-laitoksiin tehdä. Siirtymävaiheen alussa turve korvautuu biomassan eli käytännössä puuhakkeen käytöllä, mutta myöhemmin muilla keinoin, jolloin mahdollistuu myös uudenlaisia työllisyysvaikutuksia.

 Yksi päästöttömän energiajärjestelmän kantavista ajatuksista on varastoida energiaa hiilidioksidista valmistettuihin polttoaineisiin. Ilmastoneutraalisuuden saavuttaminen edellyttää puhtaan energian hyödyntämistä kaikkialla yhteiskunnassa. Sektori-integraatio mahdollistaa puhtaan energian käytön erilaisiin tarkoituksiin, esimerkiksi teollisuudessa, lämmityksessä tai liikkumisessa. Sektori-integraatio on osa kehitystä, jossa energiantuotannon, -siirron ja -käytön roolit ovat murroksessa. Uudenlaisia sektoreiden, energiankantajien, infrastruktuurien ja teknologioiden välisiä linkkejä muodostuu. Kyse on pitkälti puhtaan sähkön hyödyntämisestä ja resurssitehokkuudesta yhteiskunnan vähähiilikehityksen vauhdittamiseksi. Esimerkkejä teollisesta sektori-integraatiosta ovat muun muassa uudenlaiset tavat tuottaa ja käyttää vetyä, hyödyntää hiilidioksidia tuotteiden valmistukseen sekä uudet puhtaaseen energiaan linkittyvät bio- ja kiertotalouden ratkaisut. Sektori-integraation keskeisenä mahdollistajana on elektrolyysillä toteutettu vedyn tuotanto. Vety yhdistää niin sähkö-, kaasu-, lämpö- kuin liikennejärjestelmätkin ja mahdollistaa monien sektoreiden muuttamisen vähähiiliseksi. Vetytalous tulee mullistamaan koko energiasektorin. Sektori-integraatio käsitteenä kuvaa energiajärjestelmien, -markkinoiden ja -teknologioiden uudenlaista yhteistoimintaa. Se voidaan nähdä keskeisenä keinona yhteiskunnan vähähiilisyystavoitteen kustannustehokkaassa ja toimitusvarmassa saavuttamisessa, ei päämääränä itsessään. Sektori-integraatio mahdollistaa tuuli- ja aurinkovoiman määrän merkittävän lisäämisen, kun kaasun, kaukolämmön, nestemäisten polttoaineiden ja teollisuuden tuotantoon liittyvä jousto saadaan käyttöön tasaamaan uusiutuvalle sähkölle ominaisia suuria tuotantovaihteluita. Päästötön sähkön tuotantokapasiteetti puolestaan yhdistettynä muiden energiamuotojen tuottamaan joustokapasiteettiin mahdollistaa vähähiilisyystavoitteiden saavuttamisen myös kaasun, kaukolämmön, nestemäisten polttoaneiden ja teollisuuden tuotannossa. Tämä lisää koko järjestelmän huoltovarmuutta, kun eri järjestelmät ovat osittain toistensa korvaajina. Tällä hetkellä vetyä tehdään maakaasusta, mutta tulevaisuudessa vedestä. Sektori-integraatio tulee mahdollistamaan vetytaloudessa täysin uudenlaisia tapoja toimia. esimerkiksi metsäteollisuuden biopohjaiset CO2-päästöt ovat arvokkaita raaka-aineita. 

Tulevaisuuden energiajärjestelmässä energia on päästötöntä ja edullista

Energia-alan hiilineutraalisuutta edistää myös järjestelmän optimointi kiertotalousnäkökulmasta. Puhdas energiajärjestelmä on välttämätön, että maapallon elinolot voidaan pitää siedettävinä. Uusiutumattomia luonnonvaroja on kierrätettävä niiden ehtymisen hidastamiseksi. Oulussa kaupungin energiayhtiö on ottanut ison askeleen kiertotalouden saralla investoimalla jätteiden lajitteluareenaan. Samaan aikaan kuitenkin yhdyskuntajätettä poltetaan jätteenpolttolaitoksessa samoin kuin teollisuuden ja kaupan jätteistä se osa rinnakkaispolttolaitoksessa, jota ei voida hyödyntää uusiokäyttöön. (Kaupan ja teollisuuden jäte sekä rakennus- ja purkujäte käsitellään lähtökohtaisesti jätteen mekaanisissa käsittelylaitoksissa ottamalla talteen kierrätettävät materiaalit ja kierrätykseen kelpaamaton jäte murskataan kierrätyspolttoaineeksi, joka poltetaan rinnakkaispolttolaitoksissa. Suomesta viedään tällä hetkellä jonkin verran yhdyskuntajätteitä )esimerkiksi Ruotsiin, koska Suomen jätteen-polttokapasiteetti ei ole ollut riittävä polttoon ohjautuvan yhdyskuntajätteen käsittelemiseen.

Jätteenpolttoon saa EU:n jätehierarkian mukaisesti päätyä vain sellainen polttokelpoinen jäte, jota ei voida enää hyödyntää muulla tavalla. Ensisijaisena tavoitteena tulee olla jätteiden määrän vähentäminen, toisena jätteiden uusiokäytön lisääminen, kolmantena kierrätysasteen lisääminen ja neljäntenä energiahyödyntäminen ja viimeisenä kaatopaikkasijoittaminen. Euroopan komission julkaisema kiertotalouspaketti asettaa tavoitteet kierrätykselle EU:ssa. Kierrätystavoitteet tiukkenevat uudistetun jätedirektiivin mukaisesti lähivuosina. Yhdyskuntajätteestä tulee kierrättää 55 % ja pakkausjätteestä 65 % vuoteen 2025 mennessä.

Kuluttajakäyttäytymistä ohjaa yhä enemmän pyrkimys riippumattomuuteen sähköyhtiöistä ja käyttäjät haluavat tuottaa osan sähköstään  itse aurinko- tai tuulivoimalla. Näin energiantuotanto hajautuu maantieteellisesti sekä omistuksellisesti. Kotitalouksilla ja kiinteistöillä voi olla tulevaisuudessa merkittävä osuus sähköenergian tuottamisessa yleiseen verkkoon. Sähkön ja lämmön pientuotantoa voidaan tukea tekemällä piensähköntuotannosta verotonta ja siirtymällä nettolaskutukseen, jossa pientuottaja maksaa vain kuluttamansa ja tuottamansa sähkön erotuksesta. 

 Tärkeä edistysaskel sähkön pientuotannolle on vuoden 2021 alussa voimaan tullut lakimuutos, joka mahdollistaa sähkön pientuotannon tunnin sisäisen netotuksen (vaihenetotus), jolloin pientuotannon, kuten aurinkokeräimien tuottaman energian arvo voidaan hyödyntää täysin. Sähkön pientuotannon perusta on maksimoida tuotanto vastaamaan omaa kulutusta, sekä minimoida sähkön osto ja ylijäämätuotannon myynti. Näin syntyy taloudellinen kannattavuus: korvataan mahdollisimman paljon arvokasta ostosähköä (energian hinta + siirtomaksu + alv + sähkövero. Sama lakimuutos mahdollistaa myös asunto-osakeyhtiöille  ja niiden osakkaille saman kohtelun kuin yksittäisille pientuottajille.

 Energian varastointi tulee muuttamaan koko energiajärjestelmän. Esimerkiksi sähköautojen yleistyminen mahdollistaa niiden käytön energiavarastoina, joista energiaa voidaan syöttää sähköverkkoon, kun hinta on sopiva. Aktiivisen energiajärjestelmän mahdollistaa energian internet, jonka osaksi koneet ja laitteet tulevat sekä uudet palveluntarjoajat sähköyhtiöiden ja käyttäjien välimaastoon. Järjestelmä mahdollistaa ja luo tarpeen kysynnän joustolle sekä vuorovaikutukselle sähkö-, lämmitys- jäähdytys- ja liikennejärjestelmien kesken. Kysynnän jousto tarkoittaa sitä, että kuluttajat tai yritykset pienentävät sähkönkulutustaan korkean kulutuksen ja hinnan aikana tai siirtävät sähkönkulutusta halvempaan ajankohtaan. Näin sähköjärjestelmä pysyy paremmin tasapainossa kulutushuippuja tasaamalla ja samalla sähkön käyttäjä hyötyy siitä sähkölaskussaan.

Kaupungin päästöihin vaikuttaa myös liikenteen päästöt, joiden vähentämiseksi on parannettava joukkoliikenteen palvelutasoa sekä edistettävä pyöräilyä ja kävelyä. Lähijunaliikenteen kehittäminen on todellinen vaihtoehto myös Oulussa. Tunnin lähijunaliikennöinti on mahdollista ilman kaksoisraidetta, mutta kaksoisraiteen avulla päästään tiheämpään vuoroväliin.

Lähijunapilotit on käynnistettävä VR:n tai alueellisen joukkoliikenteen kuntayhtymän johdolla siten, että lähijunat saadaan vuoteen 2023 mennessä liikkeelle. Lähijunien laajemman kehittämisen puolesta Suomessa on perustettava Väyläviraston, liikenne- ja viestintäministeriön, isojen kaupunkiseutujen ja VR:n yhteistyöelin edistämään lähijunaliikenteen pilotointia. Samalla on varmistettava, että lähijuna-asemien yhteydessä on riittävästi liityntäpysäköintipaikkoja ja joukkoliikenteen liityntäliikenne asemille toimii. 

Oulun seudulla lähijunaliikenne palvelisi erityisesti työmatkaliikennettä ja yliopiston saavutettavuutta Linnanmaalla, mutta myös vapaa-ajan matkustusta. Lähijunaliikenne auttaisi tavoittamaan paitsi Oulun päästötavoitteet, myös mahdollistaisi kestävää kasvua sekä lisäisi merkittävästi eri alueiden saavutettavuutta. Oulussa kuvan mukaisen seisakeverkoston ja  lähijunaliikenteen reitin varrella oleva väestöpohja: 185 746, reittien varrella olevat työpaikat: 100 394 ja työmatkaliikkumisen potentiaali 51 608 henkilöä (2,5 km säteellä asemista). Ouluun  tarvittaisiin seisakkeet Limingantulliin, Tuiraan, Linnanmaalle ja Ritaharjuun. Seisakkeiden rahoittamiseen voidaan käyttää Euroopan kestävän kehityksen rahastoa sekä valtion infra-budjettia.

Kerroin ajatuksistani tarkemmin oheisella tiedepuoluepaneelivideolla lähijunaverkon kehittämisestä Oulun seudulla.

Tiedepuoluepaneeli: Lähijunat ja liikenne Suomessa

https://www.facebook.com/73631194779/videos/167458935106726


Kuntapäättäjänä olen erityisen kiinnostunut inhimillisten voimavarojen politiikasta, mihin sisältyy, että jatkuva oppiminen ja monipuolinen kehittyminen ja sitä tukevat koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut todella ulottuvat vauvasta vaariin. Haluan myös edistää sukupolvien välistä solidaarisuutta ja torjua ikäsyrjintää kehittämällä parempia indikaattoreita, joiden avulla voidaan mitata eri ikäryhmiin kohdistuvia julkisia menoja ja tuloja. Inhimillisten voimavarojen politiikka on minulle proaktiivista ja tavoitteellista väestöpolitiikkaa, joka myös kuuluu kestävän kehityksen politiikkaan. Vuosisatamme  megatrendejä ovat väestön ikääntyminen, ilmastokriisi ja teknologian murros ja Suomi on maailmanlaajuisen kehityksen eturintamassa niin väestön ikääntymisen kuin teknologisen murroksen ja ilmastokriisin torjunnan suhteen.

Syntyvyyden alenemisen vauhti on väestönkasvun kannalta ratkaisevaa. Ilmastokriisin kannalta on arvioitu, että väestön uusiutumisen edellyttämä kokonaishedelmällisyys ei suinkaan ole optimaalinen eli toivottavin taso. Päinvastoin, noin 1,5–1,8 tason syntyvyys saattaa olla niin ekologisen kestävyyden kuin tulevien sukupolvien hyvinvoinnin kannalta paras. Suomen nykyinen kokonaishedelmällisyysluku on laskenut koko 2010-luvun ja on nyt 1,37.

 Mielestäni on järkevää uskoa niihin tutkimustuloksiin, joiden mukaan maailman väestönkasvu taittuisi nopeammin, jos kaikki naiset voisivat saada toivomansa määrän lapsia. Alhaisen syntyvyyden maissa kuten Suomessa se merkitsisi syntyvyyden lievää nousua. Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien toteutuminen on kriittistä globaalien syntyvyystrendien laskun kannalta. Syntyvyyden pitkäkestoinen vaikutus väestörakenteeseen tarkoittaa, että vuosien 2030 tai 2050 päästötavoitteiden kannalta eri syntyvyyden skenaarioilla on suhteellisen pieni vaikutus. Lastensaanti ei ole ilmastorikos. Ikärakenteeseen ja väestökatoon voidaan vaikuttaa maahanmuutolla ja Eurostatin tekemien analyysien mukaan oheisen kuvion ylimmät kaksi käyrää havainnollistavat kuinka syntyvyyden toipumisella vuoden 2010 tasolle eli noin 1,8 tienoille olisi isompi vaikutus väestönkehitykseen kuin maahanmuuton kasvattaminen 50 prosentilla. Kolmanneksen korkeampi maahanmuutto vuosittain voisi taas määrällisiltä väestövaikutuksiltaan vastata suurin piirtein syntyvyyden toipumista 1,5:n sijasta aina 1,65:een asti vuoteen 2060 mennessä.

Samalla kun pidetään huolta syntyvyyden kasvusta, on pidettävä huolta laajasta ja moni-ilmeisestä ikääntyvien ryhmästä. Ikääntyvällä väestöllä voi olla monta myönteistä vaikutusta kestävään kehitykseen, mikäli se on yhteydessä pienempään hiilijalanjälkeen, parempaan terveyteen, korkeampaan tuottavuuteen, vihreämpiin elintapoihin ja isoimpiin perintöihin lapsia kohti. Kannattaa myös muistaa, että väestön ikääntyminen -megatrendi ei siis koske vain sitä, että eletään kauemmin ja että vanhoja ihmisiä on määrällisesti enemmän, vaan että se johtuu myös siitä, että lapsia ja nuoria on entistä vähemmän.

Meitä yli 65-vuotaita on tällä hetkellä Suomessa jo 23 % ja Oulussakin vajaa 17 % (34 355)  väestöstä. Yli 65-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan Oulussa  vuoteen 2030 mennessä  45 189 eli nykyisestä 41 %:iin, jolloin se muodostaa jo viidenneksen koko väestöstä. Pitkäikäisyyden jatkuvan kasvun myötä on yhä harhaanjohtavampaa puhua 65 vuotta täyttäneistä yhteneväisenä ryhmänä. Aivan kuten lasten ja nuorten ikäryhmässä on hyvin erilaisia ikiä ja kehitysvaiheita, niin myös virallisen eläkeiän jälkeen on useita erilaisia vaiheita – ja niitä on runsaasti enemmän. 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä on nykyään monilta osin varsin toimintakykyisiä ihmisiä. He ovat terveytensä ja elämäntapansa puolesta nykyisin enemmän myöhäiskeski-ikäisiä kuin vanhoja. He ovat myös useammin auttajia ja hoitajia kuin autettavia ja hoidettavia. 75–84-vuotiaat ovat siirtymässä hyvin vanhaan ikään, jonka rajana pidetään jossain yhteyksissä noin 80 ikävuotta, ja 85–110-vuotiaat ovat saavuttaneet hyvin korkean iän.

Kaupunginhallitus- ja valtuustotyössä olen edistänyt erityisesti tämän ikäluokan asioita ensinnäkin esittämällä  vuoden 2021 talousarvioon oman ohjaamon kirjaamista työllisyyskokeilun rinnalla vakiintuneisiin työllisyyspalveluihin yli 55-vuotiaille. Esitykseni hyväksyttiin kaupunginhallituksessa ja kirjaus on seuraava:

”Ikääntyneiden ja yli 55-vuotiaiden työllissyyspalvelut: Ikääntyneiden ja yli 55- vuotiaiden  työllisyyspalveluja tarjotaan erillisen tälle ikäryhmälle suunnatun ohjaamon kautta. Ikääntyville tarjottavia työllisyyspalveluja ovat palveluohjaus ikääntyvien tilanteenselvittämiseksi, yksilöohjaus, uudelleen ja täydennyskoulutukseen ohjaaminen ja digitaitojen lisäämisen tukeminen, erilaiset lyhytvalmennukset osaamisen kehittämiseksi, yritysyhteistyö työllistymisen tukemiseksi ja kohtaannon parantamiseksi sekä kuntouttava työtoiminta.”

Oulun kaupunginhallitus hyväksyi viime vuonna myös Oulun kaupungin ikääntymispoliittisen ohjelman vuosille 2021-2030, johon sain muutoskirjaukset koskien ohjelman 1. teemaa, joka linjaa nyt uudessa muodossa: ”Välitämme ja osallistamme ikääntyneitä” sekä toimenpiteisiin lisäyksen:  ”Osallistamme ikääntyviä kehittämällä yhteistyötä ikäihmisten työllistämiseen erikoistuneiden yritysten ja järjestöjen kanssa työkuntoisten ikäihmisten ja eläkeläisten työllistämiseksi. Työllistämisen lähtökohtana tällöin on vapaaehtoisuus, ikäihmisten hyvinvoinnin, osallisuuden tunteen sekä toimeentulon parantaminen. ”

Oulussa tuleekin tulevaisuudessa pyrkiä irti ajatusmallista, jonka mukaan työikäinen väestö määritetään 15–64-vuotiaiksi ja toteuttaa kohdennettuja toimia 65-74-vuotiaiden työllistämiseksi. Suomessa 68-vuotiailla on keskimäärin parivuosikymmentä elinikää jäljellä ja 15 prosenttia 68-vuotiaista osallistuu jo nyt työelämään. Työikäiseksi voi Suomessa ennakoivan elinajanodotteen mukaan laskea ainakin 75 ikävuoteen saakka, koska silloin on keskimäärin 15 elinvuotta jäljellä. 65–74-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen on suhteellisen tehokas tapa hillitä huoltosuhteen taloudelle epäedullista nousua. Samoin se on varteenotettava keino vanhusköyhyyden torjuntaan. Lisäksi jatkuvan oppimisen ohjelman ikärajaa tulisi nostaa heti 64-vuotiaista 74-vuotiaisiin asti valtakunnallisesti. Tällä hetkellä tämän ikäryhmän ihmiset kehittävät taitojaan aktiivisesti mm. kansalaisopistojen kursseilla, joiden tarjontaa tulisi lisätä myös  ikäihmisten toiveiden mukaisesti heidän hyvinvoinnin ja jatkuvan oppimisen mahdollistamiseksi.  Jatkuva oppiminen lisää valtion osaamispääomaa ja kohottaa työn tuottavuutta varttuneillakin.

Kun puhutaan yli 75-vuotiaiden ikäryhmästä, on muistettava, että enemmistö yli 75-vuotiasta ei tarvitse ikääntyneiden palveluiksi suunniteltua kotihoitoa tai ympärivuorokautista hoitoa, vaan he käyttävät samoja palveluita kuin muutkin aikuiset. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsee kunakin ajanhetkenä pieni vähemmistö, enimmäkseen yli 85-vuotiaat ja elämänsä viimeisiä kuukausia tai vuosia elävät ihmiset. Suurin tarpeen aiheuttaja on dementia, jonka esiintyvyys kasvaa jyrkästi iän myötä ja jota toistaiseksi ei osata estää eikä parantaa. Dementia aiheuttaa niin kokonaisvaltaisen henkisen ja fyysisen toimintakyvyn laskun, että kotihoito harvoin riittää sen hoitamiseen. Oulussa tarvitaankin kokoaikaisen palvelukotihoidon rinnalle inhimillistä välimuotoasumista, jossa kodinomaisuus, yhteisöllisyys ja riittävät terveyspalvelut muodostavat kustannuksiltaan kilpailukykyiseen vaihtoehdon tehostetulle hoidolle. Kotona ja välimuotoasumisessa asuville tulee kehittää palveluja moniammatillisen yhteistyön kautta omatoimisuuden lisäämiseksi. Myös omaishoitajien jaksamista on tuettava riittävillä vapaajärjestelyillä  ja kilpailukykyisillä korvauksilla. 

Pitkäikäisyys ja sairastavuus ovat lähivuosikymmenten keskeinen haaste sosiaali- ja terveyspalveluille myös Oulussa. Noin joka neljäs apua tarvitseva 75 vuotta täyttänyt ei koe saavansa tarpeeksi apua. Väestön ikääntyessä esim. muistisairaudet tulevat yleistymään ja siihen liittyviä erilaisia palvelujärjestelmiä tulee kehittää mukaan lukien vanhuspsykiatriaa. Yli 75-vuotiaista noin joka neljännellä on käytössään vähintään kymmenen eri lääkettä, heistä 77 prosentilla on käytössä myös psyykelääke. Psyykenlääkkeiden käytön on todettu lisääntyvän iän myötä ja tarvitaan tarkempaa selvitystä näiden lääkkeiden tarpeellisuudesta. 