Teemat

Oulussa tulee priorisoida lasten ja nuorten palvelut siten, että  pitemmällä aikajänteellä painopiste on ennalta ehkäisevissä palveluissa. Tällä hetkellä olevaan akuuttiin kriisiin tulee kuitenkin puuttua pikaisesti  lisähenkilöstön resurssoinnilla, koska hätä on todellinen. Yli kolmasosa Oulussa sosiaaliasiamiehelle tehdyistä yhteydenotoista koskee lastensuojelua ja lasten ja nuorten raskaiden palvelujen kustannukset ovat kasvaneet  yli 10 %  viimeisen kolmen vuoden aikana. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on ollut kasvussa viime vuosien aikana.

 Keskeiset tavoitteet lasten- ja nuorten palveluissa täytyy asettaa raskaiden palvelujen tarpeen vähentämiseen ennalta ehkäisevillä ja varhaisen tuen palveluilla perheille sekä koulujen terveydenhoitajille ja psykologeille. Kunnan tietojärjestelmiä tulee kehittää siten, että kokonaiskuva muodostuu huolimatta järjestelmien huonosta integraatiosta. Kaikilla alueilla toimii monialainen ja moniammatillinen verkostomainen varhaiseen tukeen ja perhelähtöiseen palveluohjaukseen perustuva perhekeskus osana tulevia sote keskuksia ja perhekeskukseen pääsy varmistetaan kynnyksettä. Lasten ja nuorten mielenterveyttä, arjen hyvinvointia ja päihteettömyyttä vahvistavia matalan kynnyksen palveluja ja hoitoa tulee olla  yhdenvertaisesti tarjolla myös koulujen, oppilaitosten, ohjaamopalveluiden sekä muiden  monialaisten toimintojen yhteydessä. Samanaikaisesti tarvitaan tukea vanhemmuuteen sekä vanhempien mielenterveyteen ja päihteettömyyteen.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäksi olen huolissani kuntalaisten mielenterveyden ongelmista. Mielenterveyden ongelmat liittyvät syrjäytymisriskiin sekä nuorilla että ikääntyneillä, jolloin ne  viivästyttävät ja keskeyttävät opintoja, viivästyttävät työuran alkua, lisäävät työttömyyttä ja myös aikaistavat eläköitymistä. Oulussa potilasasiamieheen kohdistetut yhteydenotot kohdistuivat toiseksi eniten mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuuteen. Mielenterveyspalveluissa lasten- ja nuorisopsykiatrian lähetemäärät ovat kasvaneet ja hoitotakuun ylityksiä on ollut koko vuoden. Jonotilanne on kestämätön.  Mielenterveyspalveluissa jonotusaika alle 23-vuotiaiden kiireettömään hoitoon ollut keskimäärin 98  vuorokautta ja yli 23-vuotiaiden osalta 182 vuorokautta. Mielenterveyspalveluiden osalta hoitoon pääsyn aika on pidentynyt. Avopäihdehuollon palveluissa hoitoon pääsyn jonotusaika alle 23-vuotiailla on 87 vuorokautta ja opioidikorvaushoidossa 0 vuorokautta. Yli 23-vuotiailla vastaavat ajat ovat 106 vuorokautta ja opiaattikorvaushoidossa 138 vuorokautta.

 Etenkin alle 35-vuotiailla mielenterveyteen liittyvät haasteet ovat muodostuneet keskeiseksi työkykyä uhkaavaksi tekijäksi. Tämä näkyy muun muassa lisääntyneinä sairauslomina ja työkyvyttömyyseläkkeinä. Kansallisessa aineistossa noin 75 prosenttia alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden ongelmista. Ahdistuneisuus ja muut psyykkisen haavoittuvuuden muodot ovat lisääntyneet erityisesti nuorilla naisilla.  Tämän lisäksi mielenterveyden ongelmat näkyvät myös suoraan parisuhteessa ja perheen perustamisessa. Ne, joilla on mielenterveyden ongelmia, on pienempi todennäköisyys päätyä parisuhteeseen ja heillä on perheessä muita useammin avioeroja ja lapsettomuutta.

Oulussa on toteutettava välittömästi toimenpiteitä, joiden avulla hoitotakuuta voidaan paremmin toteuttaa. Hoitotakuussa pysymiseksi tarvitaan kriittistä tarkastelua hoitoketjujen toiminnasta ja peruspalveluiden riittävyydestä. Moniammatillisten palvelujen, kuten aikuissosiaalityön, mielenterveys- ja päihdepalvelujen  jalkauttaminen hyvinvointikeskuksiin on perustana lisäresurssoinnin kanssa tehokkaammille palveluille.

Tulevaisuuden kunnassa kulttuuripalveluilla on kasvava merkitys hyvinvoinnin edistäjänä. Kulttuuripalvelut parantavat kuntalaisten elämänlaatua, rakentavat yhteisöllisyyttä ja edistävät myönteistä sosiaalista ilmapiiriä. Samalla ne rakentavat laajempaa yhteenkuuluvuutta ja paikallista identiteettiä.

Erityisen innostunut olen Oulun kaupungin  kulttuurihyvinvointisuunnitelmasta, joka parhaillaan on Oulun kaupungin hallintokunnissa lausuntokierroksella. Keskeinen kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa ohjaava tekijä on laki kuntien kulttuuritoiminnasta (166/2019), joka korostaa mm. kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen sekä pyrkii vahvistamaan väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kulttuurin ja taiteen keinoin.

Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä tai yhteisöllisesti jaettua kokemusta siitä, että kulttuuri ja taide lisäävät hyvinvointia tai ovat yhteydessä siihen. Kulttuurihyvinvoinnin perustana on ihmisen oma taide- ja kulttuurisuhde ja kulttuuri sekä sen hyvinvointia tukevat vaikutukset läpäisevät koko ihmisen elämänkaaren. Ytimessä on koettu hyvinvointi ja hyvä elämä kulttuurin ja taiteen parissa sekä välityksellä. Kyse on taideharrastamisesta eri muodoissa: kokijana, tekijänä ja osallistujana. Henkilökohtainen taide- ja kulttuurisuhde on kaiken  perustana. Kulttuurin ja taiteen vaikutusten kokeminen perustuu jokaisen henkilökohtaiseen  taidesuhteeseen, joka elämän aikana on syntynyt.

Kulttuurista ja sosiaalista pääomaa lisääviä palveluja tarvitaan erityisesti silloin kun uhkana on sosiaalinen syrjäytyminen, eristäytyminen yhteiskunnasta, yksinäisyys, mielenterveydelliset haasteet, tai tarve lisätä elämän merkityksellisyyden tunnetta. Taide omakohtaisena kokemuksena on hyvinvointivaikutuksia aikaansaavan  prosessin ydin. Se vaikuttaa mieleen ja kehoon. Taiteen tekeminen ja kokeminen antaa tilaa epäjärjestykselle ja luo mahdollisuuksia kohdata asioita ja ilmiöitä uudessa valossa. Oulussa  kulttuurihyvinvointisuunnitelmassa oleellista on yhteistyö ja -kehittäminen, jonka kautta lisääntyy ymmärrys taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista sekä niiden mahdollisuuksista toimia osana  hyvinvointipalveluja. Kulttuurin ja taiteen tuominen osaksi sotepalveluita edellyttää työntekijöiltä  toimintatapojen ja asenteiden muutosta.

Itse olen kulttuurin suurkuluttajana jo nuoresta pitäen ymmärtänyt omalla kohdallani kuvataiteen, liikunnan, käsillä tekemisen ja puutarhanhoidon keskeisen hyvinvointimerkityksen, joita ilman voisin selkeästi huonommin. Kunnan tehtävänä näen tässä yhteydessä toimia paitsi mahdollistajana tarjoamalla tiloja kulttuuritoimijoiden käyttöön myös vähentää eriarvoistumisen negatiivista muutosvoimaa. Koettu kaupungin alueiden välinen epätasapaino, kulttuuristen taustojen ja väestörakenteen moninaistuminen edellyttävät uutta käsitystä oululaisuudesta, jota kulttuuristrategia ja nyt Oululle juuri vahvistettu Euroopan kulttuuripääkaupunkistatus 2026 tulevat muokkaamaan ja vahvistamaan.

Kunnissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota ennaltaehkäisevään toimintaan. Inhimillisesti ja myös resurssien kannalta on viisasta ja kustannustehokasta ehkäistä terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien syntyä esimerkiksi kulttuurisin keinoin ja menetelmin. Kulttuuripalvelut integroidaan ja tullaan entistä enemmän integroimaan osaksi muita palveluja, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Ouluun tarvitaan mielestäni usean taiteen alan yhdistävä kulttuuritalo Luupin lisäksi ja sen sijoituspaikka voisi olla pääkirjaston vieressä osana torinrannan ja Pikisaaren kulttuurikokonaisuutta.

Tulevaisuuden kuntaa voidaan kutsua sivistyskunnaksi. Kunta huolehtii asukkaittensa osaamisen ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä elinikäisestä oppimisesta. Sivistyspalveluista suuri osa on lakisääteisiä ja kohdistuvat päivittäin suureen määrään kuntalaisia. Lisäksi sivistyskunta tarjoaa monin tavoin kaikille kuntalaisille mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja edellytykset hyvään elämään.

 Varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelujen sekä kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön rooli kunnassa onkin merkittävä paitsi sivistyksen niin myös hyvinvoinnin, elinvoiman ja osallisuuden edistämisessä.

Oulussa peruskoulun oppilaiden määrä on jo vähentynyt ja tulee edelleen vähenemään voimakkaan syntyvyyden laskun johdosta. Tämä tarkoittaa paineita kouluverkon tiivistämiselle, mutta luo samalla  säästöpotentiaalia.  Jokaista kyläkoulun lakkauttamispäätöstä tulee tarkastella kuitenkin paitsi koulun saavutettavuuden myös yhdenvertaisuuden ja kylän elinvoiman kannalta  Lukiolaisten määrä tulee kasvamaan ja tärkeätä on, että nykyinen lukioverkko säilytetään.  Toisen asteen koulutuksen sisällyttäminen oppivelvollisuuteen tukee tätä ja olen tehnyt nykyisen valtuustokauden aikana myös valtuustoaloitteen lukioverkon säilyttämiseksi.  Suomeen tarvitaan merkittävästi lisää korkeakoulutettuja ammattilaisia ja toimiva lukioverkko on tässä avainasemassa. Oulun yliopistolla on Oulun veto- ja pitovoiman kannalta hyvin keskeinen rooli ja yliopistoa tulee lähtökohtaisesti kehittää kahden superkampuksen pohjalta Linnanmaalla ja Kontinkankaalla.

Vapaan sivistystyön toteuttajana kansalaisopistot ovat erinomainen alusta sosiaalisten suhteiden ja verkostojen luonnille ihmisten omiin mieltymyksiin liittyvien harrastusten kautta. Kansalaisopistot keräävät yhteen ihmisiä iästä, asemasta tai varallisuudesta riippumatta ja mahdollistavat siten kokemuksen pysyä mukana ja olla osallisena yhteiskunnassa. Tutkimukset osoittavat, että osallisuus ja sosiaaliset verkostot toimivat suojaavina tekijöinä erilaisia disorganisaatioilmiöitä kuten päihteidenkäyttöä, hyvinvointivajetta ja syrjäytymistä vastaan. Osallisuuteen liittyy yhteisten normien hyväksymistä, yksilöiden ja ryhmien välistä vastavuoroisuutta ja epäitsekkyyttä. Samoin kuin peruskoulussa myös aikuisopetuksessa korostuvat oppiaineiden sijasta yleiset merkitykset. Ne liittyvät luovuuteen ja kansalaisena olemiseen.

Kansalaisopistoja voidaan pitää elinvoiman lähteinä, koska niissä opiskelevat ihmiset muun muassa suhtautuvat myönteisemmin elämäänsä, luottavat enemmän muihin ihmisiin ja kokevat voivansa vaikuttaa heille tapahtuviin asioihin. Kansalaisopistot ovat mm. monelle työttömälle henkireikä ja tarjoavat mahdollisuuden taitojen päivittämiseen ja uuden oppimiseen. Kansalaisopiston tuottamat hyödyt ovat erityisen suuret alhaisen pohjakoulutuksen saaneiden kohdalla. Oulussa Oulu-opiston ja Vuolle-opiston nykyinen rahoitustaso tulee turvata ja edistää mahdollisimman laajaa kurssitarjontaa. Tilakysymykseen kädentaitojen kurssien toteuttamiseksi tulee löytää kestävä ratkaisu.