Olen joutunut viime aikoina pohtimaan paljon yhdenvertaisuusperiaatetta oman asuinalueeni kaavahankeen vuoksi. Asuinalueellani on vahva yhteisöllisyys ja alueen asukkaat vaalivat kaikin keinoin ainutlaatuista valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä, joka koostuu Pateniemen sahakylän ainutlaatuisesta pylväshaapojen reunustamasta Sahantien kulttuurimaisemasta, vanhoista yli 100 vuotiaista pystyhirsitaloista ja nuoremmistakin miljööseen soveltuvista rakennuksista. Osana RKY-aluetta on myös sahan vanhan navetan peltomaille istutettu koivikko, joka on nyt 50 vuoden ikäinen metsäalue upeine aluskasvillisuuksineen (metsäangervo , putkilokasvit) ja toimii mm. hääparien kuvauspaikkana. Tämä metsä on 16 eri lintulajin koti ja se antaa kasvupaikan 51 erilaiselle kasvilajeille. Tämä kaikki on nyt uhanalaisena voimakkaan täydennysrakentamishankkeen vuoksi, vaikka ympäröivällä alueella on reilusti yli 30 ha kaavoitettua, mutta rakentamatonta maata. Koko Länsi-Pateniemen noin 270 ha alueella kaavaehdotuksen jälkeen alueelle jää metsää noin 4-5 ha joista kaksi metsäaluetta ovat yli 1 ha ja muut alle puoli hehtaaria. Kaavoitettu koivikko yleiskaavan viheralueen osalta muodostaa suurimman yhtenäisen metsäalueen Länsi-Pateniemen alueella eli 1,85 ha, jolla on myös kokonsa puolesta merkittävä rooli luonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä.

Alueen asukkaat allekirjoittanut mukaan lukien kokevat yhdenvertaisuusperiaatteen olevan vakavasti uhattuna kaavaehdotuksen mukaisessa tapauksessa, joka on kaupunginhallituksen päätettävänä 8.2. uuden kierroksen jälkeen ja nyt toivottavasti asianmukaisine liitteineen. Yhdenvertaisuus ei toteudu viereisen alueen kaavoituksen kanssa, jossa kaavaratkaisu ja rakentaminen vuodelta 2000 toteuttaa RKY-alueen valtakunnallisesti merkittävät arvot ja toinen nykyinen kaavaehdotus ei toteuta museolausunnon jälkeen. Yhdenvertaisuus ei myöskään toteudu ajallisella mittajanalla, kun kaavoittaja voi nyt sallia rivitalojen rakentamisen tontille paikalliselle rakentajalle, mutta ei tontin edellisen eteläsuomalaisen omistajan keskeytyneessä kaavahankkeessa vuonna 2012, kun ELY keskus antoi lausunnon ”Rivitalomainen korttelialueen muodostaminen ei ole sahayhdyskunnan ominaisluonteenmukaista rakentamista.” Yhdenvertaisuus on uhattuna myös liittyen kaupunkimetsien määrään Länsi-Pateniemessä verrattuna alueen viereisiin kaupunginosiin Herukkaan, Karinkantaan ja Itä-Patelaan.  Kaavoittajalla olisi valta säilyttää lähimetsät erilaisella kaavaratkaisulla jättämällä viheralueen tiivis metsä rakentamatta.

 Lisäksi uhattuna on kaavoituksen suhteellisuusperiaatteiden noudattamatta jättäminen, jonka mukaan kaavoittajan toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden (HL 6 §).  Viranomaisen toimien pitää täyttää myös oikeasuhtaisuuden vaatimus silloin, kun punnitaan keskenään toisaalta julkisen intressin vaatimuksia ja toisaalta yksityisen tahon eli rakennusliikkeen intressiä. Viranomaisen keinot eivät saa olla ylimitoitettuja, mitä Uuden Oulun yleiskaavassa olevan viheralueen kaavoittaminen nyt on. Julkisen intressin eli Länsi-Pateniemen ja sen noin 5400 tulevan asukkaan kaupunkimetsäalueiden riittävyys pitää suhteuttaa  rakennusliikkeen voiton maksimointiin (yksityinen intressi).

Kaavoittajan tulisi käyttää harkintavaltaansa sen osalta, minkä edellytysten mukaan yhdenvertaisuutta arvioidaan kaavoituksessa. Kun Oulun kaupunki valmistelee parhaillaan ympäristöohjelman toimeenpanosuunnitelmaa, tulisi kaavoittajan tarkoituksenmukaisuusharkinnassa perustaa päätöksensä täydennysrakentamisen vaatimuksen ohella myös enemmän ympäristönäkökohtien ja kaupunkilaisen hyvinvoinnin huomioonottamiseen.