Paula Himanen

Ota Yhteyttä

Vajaa puolet Oulun seudun työvoimatarpeesta koulutetaan ammatillisissa oppilaitoksissa. Ammatilliseen koulutukseen on tällä hetkellä kohdistumassa kansallisesti noin 200 miljoonan euron leikkaukset. Pohjois-Pohjanmaalla ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat jo aloittaneet sopeutustoimet, joihin kuuluvat mm. henkilöstön vähennykset ja osa-aikaistamiset, välttämättömien investointien lykkäykset, tilojen käytön tehostaminen sekä tutkintojen kestoaikojen lyhennykset. Aloituspaikkojen ja nuorisoikäluokkien epätasapaino korostuu erityisesti Oulun seudulla, jossa aloituspaikkaleikkauksia ei tehdä ensi kertaa.

Oulun seudun ammattiopisto on ollut useana viime vuotena Suomen vetovoimaisin monialainen ammattiopisto. Vuoteen 2025 nuorisoikäluokkien koko Oulun seudulla tulee kasvamaan. Oulun seudulla jokaista aloituspaikkaa kohti on jo nyt 1,5 hakijaa. Nykyhallituksen leikkauspolitiikkaa ei vastaa ammatillisen koulutuksen kehittämisen perusvaatimukseen, jossa sen tulee vastata ikäluokkien kokoon aloituspaikkojen osalta sekä yksilöiden henkilökohtaista kasvua tukevaan tarpeeseen.

Ammatillisella koulutuksella on monta funktiota. Paitsi yritysten ja elinkeinoelämän osaajien turvaajana ammatillinen koulutus tarjoaa myös väylän niille nuorille, joille lukion käyminen ei ole vaihtoehto, mutta käytännönläheinen opiskelu on. Opiskelu ammattikoulussa tarjoaa näille nuorille kiintopisteen elämään ja sosiaalisen ympäristön aikuisineen ja koulutovereineen. Tuoreimpien OECD:n tutkimustulostn mukaan joka viides 20-24 vuotiaista suomalaisista nuorista miehistä oli vailla opiskelu- tai työpaikkaa. Oulun alueella tämä tilanne on kärjistynyt, koska Oulu ja sen ympäristökunnat ovta kasvukeskuksia. Erityisenä haasteena Oulussa on nuorten työttömyys. Oulussa oli viime vuoden lopulla noin 3000 alle 25-vuotiasta työnhakijaa. Ammatillisen koulutuksen kehittäminen onkin tehokkain keino nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Koulutuksen edistämiseksi nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän luomia kannustinloukkuja tulee purkaa aktiivisesti. Peruskoulusta valmistuvan nuoren on helpompi siirtyä toimeentulotuen pariin kuin puolta heikomman opintotuen pariin. Tässä on uusille päättäjille haastetta muuttaa järjestelmää enemmän opintoja kannustavammaksi vaikkapa järkevällä perustulokokeilulla ja/tai nuorisotakuuta kehittämällä. Tulevaisuudessa oppivelvollisuusikärajan nostamisen 18-vuoteen olisi mielestäni eräs ratkaisu. Tällä voitaisiin varmistaa paitsi korkeamman koulutustason myötä henkisen pääoman kasvu Suomessa myös välttää teinivuosien myrskyvaiheen aiheuttamat haahuilut monen nuoren kohdalla.

On hyvä muistaa, että ammatillinen koulutus käsittää niin peruskoulun päättäneiden kuin elinikäisen oppimisen eri vaiheissa tapahtuvan osaamisen kehittämisen. Ammatillinen koulutus on myös keskeinen työkalu yritysten henkilöstön ja toiminnan kehittämisessä. Ammatillinen koulutus tarvitsee voimavaroja tämän muutoksen toteuttamiseen tulevaisuuden ammatit huomioonottaen koko Suomea tukevalla tavalla.

Ammatillisella koulutuksella on monta ulottuvuutta

Blogi

Olen joutunut viime aikoina pohtimaan paljon yhdenvertaisuusperiaatetta oman asuinalueeni kaavahankeen vuoksi. Asuinalueellani on vahva yhteisöllisyys ja alueen asukkaat vaalivat kaikin keinoin ainutlaatuista valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä, joka koostuu Pateniemen sahakylän ainutlaatuisesta pylväshaapojen reunustamasta Sahantien kulttuurimaisemasta, vanhoista yli 100 vuotiaista pystyhirsitaloista ja nuoremmistakin miljööseen soveltuvista rakennuksista. Osana RKY-aluetta on myös sahan vanhan navetan peltomaille istutettu koivikko, joka on nyt 50 vuoden ikäinen metsäalue upeine aluskasvillisuuksineen (metsäangervo , putkilokasvit) ja toimii mm. hääparien kuvauspaikkana. Tämä metsä on 16 eri lintulajin koti ja se antaa kasvupaikan 51 erilaiselle kasvilajeille. Tämä kaikki on nyt uhanalaisena voimakkaan täydennysrakentamishankkeen vuoksi, vaikka ympäröivällä alueella on reilusti yli 30 ha kaavoitettua, mutta rakentamatonta maata. Koko Länsi-Pateniemen noin 270 ha alueella kaavaehdotuksen jälkeen alueelle jää metsää noin 4-5 ha joista kaksi metsäaluetta ovat yli 1 ha ja muut alle puoli hehtaaria. Kaavoitettu koivikko yleiskaavan viheralueen osalta muodostaa suurimman yhtenäisen metsäalueen Länsi-Pateniemen alueella eli 1,85 ha, jolla on myös kokonsa puolesta merkittävä rooli luonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä.

Alueen asukkaat allekirjoittanut mukaan lukien kokevat yhdenvertaisuusperiaatteen olevan vakavasti uhattuna kaavaehdotuksen mukaisessa tapauksessa, joka on kaupunginhallituksen päätettävänä 8.2. uuden kierroksen jälkeen ja nyt toivottavasti asianmukaisine liitteineen. Yhdenvertaisuus ei toteudu viereisen alueen kaavoituksen kanssa, jossa kaavaratkaisu ja rakentaminen vuodelta 2000 toteuttaa RKY-alueen valtakunnallisesti merkittävät arvot ja toinen nykyinen kaavaehdotus ei toteuta museolausunnon jälkeen. Yhdenvertaisuus ei myöskään toteudu ajallisella mittajanalla, kun kaavoittaja voi nyt sallia rivitalojen rakentamisen tontille paikalliselle rakentajalle, mutta ei tontin edellisen eteläsuomalaisen omistajan keskeytyneessä kaavahankkeessa vuonna 2012, kun ELY keskus antoi lausunnon ”Rivitalomainen korttelialueen muodostaminen ei ole sahayhdyskunnan ominaisluonteenmukaista rakentamista.” Yhdenvertaisuus on uhattuna myös liittyen kaupunkimetsien määrään Länsi-Pateniemessä verrattuna alueen viereisiin kaupunginosiin Herukkaan, Karinkantaan ja Itä-Patelaan.  Kaavoittajalla olisi valta säilyttää lähimetsät erilaisella kaavaratkaisulla jättämällä viheralueen tiivis metsä rakentamatta.

 Lisäksi uhattuna on kaavoituksen suhteellisuusperiaatteiden noudattamatta jättäminen, jonka mukaan kaavoittajan toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden (HL 6 §).  Viranomaisen toimien pitää täyttää myös oikeasuhtaisuuden vaatimus silloin, kun punnitaan keskenään toisaalta julkisen intressin vaatimuksia ja toisaalta yksityisen tahon eli rakennusliikkeen intressiä. Viranomaisen keinot eivät saa olla ylimitoitettuja, mitä Uuden Oulun yleiskaavassa olevan viheralueen kaavoittaminen nyt on. Julkisen intressin eli Länsi-Pateniemen ja sen noin 5400 tulevan asukkaan kaupunkimetsäalueiden riittävyys pitää suhteuttaa  rakennusliikkeen voiton maksimointiin (yksityinen intressi).

Kaavoittajan tulisi käyttää harkintavaltaansa sen osalta, minkä edellytysten mukaan yhdenvertaisuutta arvioidaan kaavoituksessa. Kun Oulun kaupunki valmistelee parhaillaan ympäristöohjelman toimeenpanosuunnitelmaa, tulisi kaavoittajan tarkoituksenmukaisuusharkinnassa perustaa päätöksensä täydennysrakentamisen vaatimuksen ohella myös enemmän ympäristönäkökohtien ja kaupunkilaisen hyvinvoinnin huomioonottamiseen. 

Yhdenvertaisuus kaavoittamisessa

Jos olisin kaikkivoipa oululainen mahtinainen, sijoittaisin koko yliopiston Oritkariin ja siirtäisin sellua ja kartonkia tahkoavan tehtaan piirun verran pohjoisemmaksi. Muuan muassa tällaista visioimme aiemmin Oulun suistovisiotyöryhmässä. Näin yliopisto sijaitsisi paitsi tutkimusta, innovaatioita ja opiskelijoita inspiroivalla alueella myös kaupungin keskustan läheisyydessä sekä paremmin lentokentän ulottuvilla mahdollistaen kansainvälisten asiantuntijoiden ja liike-elämän edustajien vierailut.

Oulu tarvitsee superkampuksen ja pirullisten ongelmien ratkaisijoita

Suomen talouden hyvästä ja kohtuullisen pitkästä suhdannejaksosta huolimatta työllisyyden kehitys Oulussa ei ole toivotulla tasolla. Oululainen työssäkäyvä veronmaksaja maksaa vuodessa noin 250 € + toimeentulotukimenot työttömyyden kustannuksia. Tämän päälle on lisättävä kasvaneet kulut perheiden ja yksilöiden pahoinvoinnin hoidon kuluista, joita syntyy lisääntyneiden mielenterveys- ja päihdehuollon palveluiden sekä lasten huostaanottojen vuoksi. Työttömyyden aiheuttamaa osattomuuden hintaa en edes yritä esittää. Haluan nostaa aiheen esille, koska Oulussa näyttää olevan vallalla ajattelumalli, jossa työttömyyden nujertamiseksi luotetaan enemmän suhdanteisiin ja valtiontason toimenpiteisiin kuin paikallisiin toimiin. Tästä kertoo mm. se, että virkamiesten työttömyyden tavoitteen asetannassa riittävä kunnianhimo puuttuu täysin ja palkkatukimäärärahoja jätetään käyttämättä BO:n työllisyyspalveluissa. Vasta talousarvion 2020 muutosesitysten kautta työttömyystavoite saatiin laskettua valtuustossa 10%.  Joitain hyviä päätöksiäkin on tehty, kuten kaupunginhallituksen 12.11.2019 tekemä päätös Oulun kaupunkiseudun työllisyyskokeilusta, joka tarkoittaa melko varmasti 3-vuotisen työllisyyskokeilun aloittamista Oulussa ja ympäröivissä kunnissa ensi keväänä. Kokeilun tarkoituksena on panostaa uusiin integroituihin työvoimapalveluihin, koulutukseen, palkkatukityöllistämiseen ja kuntouttavaan työtoimintaan, joiden avulla tavoitellaan vähintään kaksinkertaista säästövaikutusta työmarkkinamaksuissa, joita Oulu maksaa yli 300 päivää työttöminä olleista.  

Elokuussa Oulussa solmittiin kumppanuussopimus, jossa osapuolina ovat työllisyyden hoidosta vastaavia tahoja kaupungin, maakunnan sekä Kelan organisaatiosta. Tämä on merkittävä edistysaskel kohti integroitua ja kokonaisvaltaista työllisyyspalvelua työnhakijan näkökulmasta, jonka ansiosta hakijan tiedoista, taidoista ja elämän tilanteesta saadaan toivottavasti selkeämpi kokonaiskuva.  Mutta riittääkö tämä Oulussa?  Palkkatukirahoja jäi Suomessa viime vuonna käyttämättä yli 100 miljoonaa ja Oulussakin 1,6 miljoonaa budjetoituja varoja. 

Olisiko Oulussa aihetta miettiä vahvempaa ja tiiviimpää yhteistyötä suoraan myös yrittäjäjärjestöjen kanssa ja luoda oma ns. Oulun malli? Mallissa lähdettäisiin poistamaan nimenomaan Oulussa palkkatuen käyttöön liittyviä esteitä ja siten tuen käyttöön liittyvää huonoa stigmaa. Kaikenkokoiset alueen yrittäjät yksinyrittäjistä mikroyrittäjiin tulisi saada yhteistyöhön mukaan nyt jo suunnitteluvaiheessa Business Aseman kohtaamisien rinnalle. Kaupungin työllisyyspalvelujen ja TE-hallinnon tiiviimpi yhteistyö yrittäjien kanssa tukisi myös hallituksen rekrytointitukikokeilun toimeenpanoa, jonka tarkoituksena on uusien työnantajayritysten syntyminen ja pk-yritysten kasvun tuki alentamalla yksinyrittäjien ja mikroyritysten kynnystä rekrytoida.  Miten tämä tullaan toteuttamaan Oulussa ja miten se loppujen lopuksi eroaa palkkatuesta?  Oulun pitovoiman kannalta on ratkaisevaa, kuinka paljon hallituksen suunnittelemasta 60 000 uudesta työpaikasta sijoittuu Ouluun vuoteen 2023 mennessä. Vetoankin tässä suoraan yrittäjäjärjestöihin ja kaupungin johtaviin virkamiehiin Oulun mallin kehittämiseksi. Yhteistä poliittista tahtoa löytyy nyt riittävästi.

Oulusta työllistämisen mallikaupunki yhteistyöllä

Ohjelmaehdotushaku Oulun Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 umpeutuu tämän kuun lopussa. Kaikenlaiset ja monenkirjavat ideat Rotuaarin korkkarijuoksukisoista ruokajuhlien järjestämiseen ovat järjestäjien mukaan tervetulleita. Kulttuuripääkaupunkihankkeen teemojen lähtökohdiksi on valittu oivaltavasti kaikkia koskettavat luonto, pohjoinen sijainti, yhteisöllisyys ja kaupunkikulttuuri. Kaupunki haluaa tehdä hankkeen myötä kulttuurivallankumouksen, jonka puitteissa keskitytään kolmeen pääteemaan: rohkeasti reunalla, vastakohtien voima ja villisti kaupunki. 

Olen jättänyt ohjelmaehdotuksen Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeen ohjelmahakuun, joka käsittää Rajahaudassa sijaitsevan Letonniemen luontopolun kokonaisuudistamisen invapitkospuineen ja sorapinnoitteineen koko reitille. Alue tarjoaa ympäri vuoden ainutlaatuisia luontoelämyksiä meren ja maan rajapinnassa. Nykyinen pitkostettu reitti johdattaa läpi alueen vetisen koivikon kohti niemen kärjessä sijaitsevaa Piispanleton lintutornia ja tulistelupaikkaa. Tornista aukeaa kauniit näkymät läheisille merialueille ja kaukaisiin saariin asti. Kokonaisuudistaminen ja reitin saavutettavuuden parantaminen kaikille käyttäjäryhmille liikuntarajoitteiset mukaan lukien mahdollistaisi reitin käytön lähes ympäri vuoden. Keväällä luonnon herätessä polku voisi tarjota hienon paikan päiväkoti- ja koululaisryhmille sekä palvelukotien asukkaille luonnon tarkkailua varten. Syksyllä pimeään aikaan uudistettu reitti mahdollistaisi huiman elämysmatkan kokemisen oikeilla lisäelementeillä, kuten elävät tulet reitin varrelle, tulistelupaikan mahdollisuudet, luontokonsertit ja veneyhteys Nallikariin. Talvella alueella voi liikkua suksilla. Suurelle osalle suomalaisista ja oululaisista suurimmat kulttuurielämykset koskevat vuorovaikutusta luonnon kanssa, joka nyt voisi toteutua konkreettisesti luontopolulla. Ohjelmaehdotuksen sisältö tukee lisäksi suoraan kahta kulttuuripääkaupunkihankkeen pääteemaa: vastakohtien voima ja villisti kaupunki. Vastakohtien voimapari maa-meri tulee erityisen hyvin näkyviin Letonniemen alueella, jossa maankohoama ja meren ja kosteikon rajapinta näkyvät selkeästi. Maan kohoaminen on eurooppalaisittain voimakkainta ja täysin ainutlaatuista Perämeren alueella, jolla on kansainvälistäkin huomioarvoa. Villisti kaupunki -teema toteutuu ECoC2026 -hankkeen osalta erinomaisesti Letonniemessä, josta on 10 minuutin yhteys keskustaan ja siksi se on Oulun matkailupalveluiden mukaan hyvin suosittu. 

Pitkospuiden nykyinen huono kunto ja erittäin vaativa ympäristö kestäville tukirakenteille edellyttää kuitenkin nykyistä huoltosuunnitelmaa kestävämpiä ratkaisuja. Lisäksi Oulun kaupungin alueelta puuttuvat tällä hetkellä täysin invapitkospuureitit, joka on käsittämätön epäkohta Oulun tasa-arvotavoitteiden näkökulmasta. Näenkin ohjelmaehdotukseni hyvin ajankohtaan sopivaksi juuri näistä syistä ja haluan rohkaista kaikkia oululaisia tekemään uusia ja erilaisia ehdotuksia Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeen ohjelmaideoiksi. Kulttuuripääkaupunkihankkeen tavoitteenahan on ujuttaa kulttuuri osaksi arkea ja saada pohjoinen luonto liikuttamaan meitä, joka tekee näkyväksi arjen kulttuurin ilmentymät ja antaa siten tilaa taiteelle. Jätin ehdotuksesta myös valtuustoaloitteen 13.5. pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa nimellä ” Letonniemen luontopolun kokonaisuudistaminen ja invapitkospuiden/sorapinnoitteen asennus koko reitille osana kaupungin tasa-arvoista ja osallistavaa kulttuuripääkaupunki 2026 hanketta”.

Letonniemen luontopolun kokonaisuudistaminen osaksi Oulun ECoC-2026 hanketta

Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan nousevan 26 prosenttiin (yli 1,5 miljoonaa) vuonna 2030. Taloudellinen huoltosuhde, joka kuvaa ei-työssä käyvien henkilöiden suhdetta työssä käyviin henkilöihin on kasvanut Suomessa ja on pohjoismaiden huonoin.  Työllisyysasteen lisääminen parantaa taloudellista huoltosuhdetta huomattavasti, mutta kansantalouden kannalta erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös ryhmiin, joiden työllisyys tällä hetkellä on alhaisella tasolla tai joiden suhteellinen osuus väestöstä on huomattava eli opiskelijat ja eläkeläiset. Opiskeluiden vauhdittaminen on tunnistettu julkisessa keskustelussa yhdeksi tärkeäksi tekijäksi, mutta yli 55-vuotiaiden työttömien ja eläkeläisten työllistämisestä ei juuri puhuta. Tähän on syynsä: suurin este ikääntyneiden työllistymiselle ovat työnantajien kielteiset asenteet ja jopa syrjintä. Syrjintää esiintyy rekrytoinnissa, irtisanomisten yhteydessä ja valinnoissa työpaikkakoulutuksiin. Monien tutkimusten mukaan varsinkin vanhempia naisia on selvä enemmistö ikäsyrjinnän kokeneista. Taloudellisen huoltosuhteen kannalta on tärkeää, että viime vuosikymmenien positiivinen kehitys 55-64 vuotiaiden työllistymisessä  jatkuisi. Huomattavan suuri osa työnantajista suhtautuu kuitenkin negatiivisesti vanhempien työntekijöiden ja eläkeläisten palkkaamiseen.

 Suomi nousee ainoastaan työtä tekemällä. Suomalaisten elinajanodote on vuonna 2030 84 vuotta ja ns. terveiden vuosien määrä eläkkeellä ollessa kasvaa. Peräänkuulutankin uudenlaista ajattelua ja aktiivisempaa kansalaispolitiikkaa, joka tähtää työperäisen maahanmuuton ja lapsimyönteisyyden lisäämisen lisäksi myös vanhenevan väestön työllistämiseen ja sitä kautta osallisuuden lisäämiseen.  Elämisen edellytyksiin kuuluu toimeentulon lisäksi myös osallisuuden, arvostuksen ja merkityksellisyyden kokemus, jotka toteutuvat luontevasti työn kautta.  Valtion ja kuntien tulisi lisätä kannustimia palkata myös vanhempaa väestöä.  Keinovalikoimaa löytyy työnantajamaksujen ja eläkevakuutusmaksuprosentin pienentämisestä ikääntyneiden osalta, yksinyrittäjien työnantajamaksujen huojennuksista ensimmäisen työntekijän kohdalla, ja erityisesti huolehtimalla työssä olevien aikuisten tietotekniikkataitojen kehittämisestä. Itse olisin valmis edesauttamaan ikääntyvien työllistymistä myös verohuojennuksilla ja osa-aikatyöllä. Hallituksen tavoitteet työurien pidentämiseksi edellyttävät uusia ajatusmalleja ja rohkeita uudistuksia niin lainsäädännössä kuin asenteissakin.

Kaikki työkykyiset töihin ikään katsomatta 

Lukiojohtaja Pekka Fredriksson on todennut, että lukiokoulutuksen vetovoimaa ja houkuttelevuutta on syytä kohottaa. Sivistysvaltion ja Suomen kaltaisen asukasluvultaan pienen, ulkomaankaupasta riippuvan valtion menestysresepti on laaja yleissivistävä koulutus, joka antaa opiskelijalle hyvät eväät. Näin tulisi olla myös Oulussa riippumatta siitä, missä päin Oulua asuu. Oulun pitäisi Helsingin ja Tampereen tavoin nostaa lukiokoulutuksen mitoitus vähintään yli 60 %:iin ikäluokasta. Tätä puoltaa yleissivistävän koulutuksen vaatimustason kasvu, lukiokoulutuksen syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus, mahdollisuus hakeutua korkeakouluihin, kasvavat Oulun peruskoulujen 9-luokkalaisten määrät Oulussa sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Riittävillä lukiopaikkakiintiöillä ja matemaattisilla lukioilla, joissa realisoituu yhteistyö yritysten kanssa, Oulu voisi halutessaan varmistaa sopivan oppilasaineksen tarjonnan yliopisto-, korkeakoulu- ja ammattikoulutukseen ja siten paremman työvoiman saannin kuin etelän kaupungit. Oikeilla lukioratkaisuilla ja yritysyhteistyöllä Oulu voisi olla keskiössä luomassa lisää nokian kaltaisia menestystarinoita.

 Oulun palveluverkkoon liittyviä suunnitelmia karsia ja keskittää Oulun lukioita onkin syytä tarkastella myös opetuksen tarjonnan ja tuloksellisuuden sekä lukioiden  saavutettavuuden kannalta. Liian pitkät välimatkat ja koulumatkoihin käytettävä aika sekä sosioekonomiset syyt vaikuttavat nyt kaavailluissa keskittämisvaihtoehdoissa siten, että kaupungin etelä- ja itäosien  alueella asuvia ja lukioon pyrkiviä nuoria karsiutuu pois lukioista. Voidaan helposti puhua 5-10 %:n vähennyksestä. Tämä maksaa meille liikaa. Tutkijoiden mukaan syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle vaihtelee 1-1,8 miljoonaan euroon.

 Lakkauttamisiin liittyen on laskettu vuotuisia käyttökustannussäästöjä. Niitä ei ole avattu tarkasti päättäjille. Jos kiinteistön jälleenmyynti/käyttö ei etene toivotusti, niin säästöt jäävät kyseenalaisiksi.  Lukioverkkoa tulisi Oulussa pohtia laajasti kaupunkistrategiaan ja koko lukioverkon kehittämistavoitteisiin liittyen. Oulunsalon lukion sijainti ICT-painotteisen yritysryhmittymän keskellä tarjoaa upean mahdollisuuden lukion profiilin nostoon vaikkapa työelämäyhteistyöpainotteisen kurssitarjonnan kautta. Kiimingin lukiolle sopisi vaikkapa matkailupainotteisuus.

 Oulun juuri hyväksytyssä kaupunkistrategiassa mainitaan, että hyvinvointi kuuluu kaikille. Miten se käytännössä näkyy? Ei ainakaan nyt kaavailluilla palveluverkon lukiolinjauksilla. Lukioiden lakkauttaminen Oulunsalossa ja/tai Kiimingissä edesauttaa itäisten ja eteläisten alueiden eriytymiskehitystä, joka voi maksaa Oulun kaupungille paljon enemmän kuin nyt arvioidut säästöt. Myös lukioiden eriytymiskehitys on saatava loppumaan ja on varmistettava kaikkien lukioiden vetovoima kehittämistoimilla. Oulunsalon ja Kiimingin lukiot tarvitaan nykyisillä paikoillaan näissä entisissä kuntakeskuksissa ainakin toistaiseksi laajemman kokonaistarkastelun puuttuessa. Näinhän ajateltiin luotaessa uutta Oulua ja näin tähdätään tulevaisuuteen.

Osaavan työvoiman fundamentit kattavalla lukioverkolla

Oulun kaupunki on sitoutunut Euroopan kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen, jonka tavoitteena on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 40 % vuoteen 2030 mennessä ja vähähiilisen kaupungin visioon vuonna 2050. Sopimusten päästövähennykset vastaavat EU komission päästövähennystavoitteisiin, jossa osana ovat mm. liikenteen päästöjen vähentäminen. Myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmassa liikenteen päästöjen vähentäminen on yksi keskeisistä tavoitteista. Liikenne aiheuttaa lähes neljänneksen EU:n kasvihuonekaasupäästöistä ja tieliikenne on tärkein ilmansaasteiden aiheuttaja kaupunkialueilla ja myös Oulussa, kun teollisuuden osuutta ei huomioida.

Kuntien ratkaisut ovat keskeisessä roolissa niin päästöjen vähentämisessä kuin myös paikallisen talouden kehittämisessä.  Päästöjen vähennystarve, halu vähentää öljyriippuvuutta sekä biopolttoaineiden ja akkuteknologian kehittyminen tulevat johtamaan liikenteen käyttövoimien muutoksiin. Henkilöautojen kohdalla biopolttoaineet muodostavat Suomessa merkittävän välivaiheen seuraavien  10-20 vuoden aikana, mutta pitkällä aikavälillä on odotettavissa ainakin kaupunkiliikenteen voimakasta sähköistymistä. Raskaan tieliikenteen sekä laiva- ja lentoliikenteen kohdalla biopolttoaineet tulevat olemaan keskeinen ratkaisu fossillisten polttoaineiden korvaamisessa.

Kuntien tekemillä liikenteen hankinnoilla on iso merkitys. Kun autojen uusiminen on käsillä, on syytä valita mahdollisuuksien mukaan uusiutuvilla käyttövoimilla tai sähköllä kulkeva ajoneuvo.  Hankinnoissa uusiutuva käyttövoima voidaan vaatia jo lähtökohdaksi, siitä voi saada enemmän etua pisteytyksessä tai uusiutuvan käytöstä maksetaan bonusta. Helsingin seudun liikenteellä (HSL) on ollut vuodesta 2013 alkaen käytössä ympäristöbonusmalli, jonka avulla voidaan joustavasti ja kustannustehokkaasti hyvittää liikennöitsijöitä hiilidioksidi- ja lähipäästöjä alentavista toimenpiteistä.  HSL on myöntänyt vuosittain noin miljoonan euron edestä ympäristöbonuksia mm. biodieseliä ja biokaasua hyödyntäviin ratkaisuihin. Samaa mallia voisi hyödyntää myös Oulussa.

Käymme tällä hetkellä kohti neljännen teollisen vallankumouksen aikakautta, jonka tietä viitoittavat fyysisten, digitaalisten ja biologisten maailmojen yhdistyminen. Siksi myös energiajärjestelmää ja liikennettä tulisi tarkastella monialaisesta näkökulmasta. Tulevaisuuden ajoneuvo on jaettu, sähköinen, autonominen ja kytkeytynyt. Ensimmäisessä muutosvaiheessa ajoneuvot kulkevat yhä useammin sähköllä sekä muilla vaihtoehtoisilla polttoaineilla, kuten kaasulla, vedyllä tai biopolttoaineilla. Sähköautojen toimivuus ja kilpailukyky ovat vuoteen 2030 mennessä parantuneet merkittävästi, mutta niiden käyttöönotto vaihtelee alueellisesti. Sähköautojen yleistyminen edellyttää muun muassa akkuteknologian kehittymistä, ajoneuvojen kohtuullista hintaa sekä riittävän kattavaa latausverkostoa. Sähköautot tulevat muodostamaan merkittävän energian varastointipotentiaalin ja niiden käyttö ns. virtuaalivoimaloina ja säätöenergiavarastoina on huomioitava jo nyt asuntojen suunnittelussa ja kaavoituksessa.  Tulevaisuuden kaupunkiseuduilla päästövähennykset toteutuvat paitsi käyttövoimien uudistuksella myös älykkäällä liikenteellä, johon kuuluvat automaattinen ja integroitu  joukkoliikennejärjestelmä, liikenne palveluna-konseptin hyödyntäminen ja matkaketjujen läpinäkyvyys digitaalisuutta hyödyntäen. Liikennejärjestelmä palvelee kokonaisuutena, jossa eri liikennemuotoja on helppoa sovittaa yhtenäiseksi matkaketjuksi ja jakamistalouden myötä työmatkat on mahdollista toteuttaa ilman itse omistettua henkilöautoa. Esimerkiksi Tampereen kaupunki on aloittanut smart mobility-ohjelman osana smart city hanketta, jonka tavoitteena on sujuvin kaupunkiliikenne kokoluokkansa kaupungeissa Euroopassa.

Matkalla kohti vähäpäästöisempiä kaupunkeja on tärkeää löytää kuhunkin aikaan ja ympäristöön kulloinkin soveltuvat teknologianeutraalit ratkaisut. Syyskuussa Ruskoon avattu Suomen pohjoisin biokaasun tankkausasema mahdollistaa biokaasun käytön ajoneuvojen polttoaineena myös Pohjois-Suomessa. Biokaasu on Pohjois-Suomessa tällä hetkellä ilmastoystävällisin polttoaine, kun tarkastellaan polttoaineen käytön ja tuotannon kokonaispäästöjä. Allekirjoittanut on tehnyt valtuustoaloitteen biokaasun käytön selvittämisestä Oulun kaupungin joukkoliikenteen ja kaupungin hallinnoimissa muissa ajoneuvoissa. Biokaasun käytöllä voidaan vähentää CO2-päästöjä, säästää kustannuksissa ja samalla kaupunki toimii esimerkkinä yksityisautoilun polttoainevalikoiman ohjauksessa. Toivottavasti myös maakunnan alueelle suunnitellut useat bioetanolihankkeet löytävät kestävät rahoitusratkaisunsa, koska ne ovat keskeinen osa maakunnan ihmisten työllistymisessä, meri- ja raskaan liikenteen CO2 vähennyksissä sekä tuontipolttoaineen osuuden vähentämisessä.

Askelmerkit puhtaampaan liikenteeseen

Sain tänään 7.4. vastinetta rahoilleni. Ilolla totean, että Kaleva on nyt vahvasti ajan hermolla julkaisuissaan. Pääkirjoituksen aihe kunnan elinvoiman keskeisestä asemasta velan maksukyvyn ylläpidossa on ykkösasia. Kunnan päätöksenteon yrittäjälähtöisyys ja yhden luukun palvelujen periaate on keskeisiä keinoja saada verotuloja tuovia yrittäjiä toimimaan kunnassa.

”Lukijalta” sivulla julkaistu Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtajan Tero Lausalan artikkeli kohdistuu myös yrittäjyyttä tukevan työkalun eli julkisten hankintojen toteutukseen uuden hankintalain puitteissa. Hän tuo esille julkisten hankintojen innovatiivisuuden tai paremminkin sen puutteen. Samaistun valitettavasti hänen mainitsemaan 71 %:n ryhmään, joka edustaa sitä osuutta valtakunnan tason hankinta-asiantuntijoista, jotka eivät juurikaan näe hankinnoissa innovatiivisuutta. Pelkään pahoin, että hyvästä tavoitteesta huolimatta uusi hankintalaki jää torsoksi, koska se ei tuo riittävän selkeästi esille hankintojen elinkaarivaikutusten, kokonaistaloudellisuuden, ympäristövaikutusten ja sosiaalisten syiden perusteella pisteytettäviä hankintoja. Kun edellinen hankintalaki ilmoitti kaksi valintaperustetta, hinta ja kokonaistaloudellisuus, nyt uudistettu hankintalaki luettelee kolme valintaperustetta kokonaistaloudellisuudelle: halvin hinta, edullisimmat kustannukset ja paras hinta-laatu-suhde. Hinta on muodossa jos toisessa edelleen vahvasti ohjaamassa päätöstä.

Haluaisin kuitenkin uskoa, että lakiuudistus toisi mukanaan jotain hyvääkin. Nimittäin nyt voimaan tullut hankintalaki antaa pk-yrittäjille uusia mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin suosittelemalla hankintojen pilkkomista pienempiin osiin. Laki kannustaa myös käymään markkinavuoropuhelua ennen itse hankintaa. Kun markkinat tunnetaan, parannetaan hankkijan ymmärrystä tarjolla olevista ratkaisuista. Lopputuloksena voidaan saavuttaa tehokkaampi ratkaisu juuri kyseiseen tarpeeseen. Ja löytyyhän se innovaatiokumppanuuskin sieltä valintamenettelyistä. Uudella innovaatiokumppanuutta koskevalla menettelyllä avataan mahdollisuus kilpailuttaa kokonaisuus, johon sisältyy sekä kehitystyö että sen tuloksena syntyvän tuotteen/palvelun (tai urakan) mahdollinen ostaminen. Kaiken lähtökohtana on uuden tarve: ajatus siitä, että kehittämällä voitaisiin saavuttaa jotakin sellaista, jota ei valmiina kyetä ostamaan valmiina markkinoilta. Ideat kehitystyöhön voivat tulla markkinoilta tai hankintayksiköltä itseltään.

Uuden hankintalain mahdollistamien hyötyjen toteuttaminen käytännössä esimerkiksi Oulussa vaatii kuitenkin lisäresurssointeja kaupungin ja/tai hallintokuntien hankintaosaamiseen, jotta muut kuin hinta valintaperusteena tulisivat käyttöön. Kokemukseni on, että hallintokunnissa juuri ajanpuute, hankintojen lyhyet varoajat ja hankintaosaamattomuus ovat ne syyt, jotka ohjaavat liiaksi hintaa yksinomaiseksi valintaperusteeksi.

Oulun elinvoima rakentuu yrittäjyydestä ja yrittäjyyttä tukevista julkisista hankinnoista

Päästöt kuriin ja rahaa säästöön biokaasulla

Gasumin Oulun yhteismädätyksen perustuva laitos tulee tuottamaan 35 GWh biokaasua vuodessa, mikä vastaa 3500 auton vuotuista polttoainekulutusta. Laitos käyttää raaka-aineenaan kotitalouksien, kaupan ja teollisuuden biojätteitä sekä puhdistamolietteitä noin 60 000 tonnia vuodessa. Mädättämön sivutuotteena syntyy kierrätyslannoitetta.

Biokaasun ns. well-to-wheel-vaikutus CO2 ekv/ ajokm on vain murto-osa (5-25 CO2 ekv/km) maakaasun tai dieselauton päästöistä (124-156 ekv/km). Well-to-wheel -pohjainen tarkastelu on EU-komission suosittelema tasapuolinen ja ympäristön kannalta oikea vertailuluku, joka ottaa huomioon elinkaaritarkastelun. Sen mukaan auton käytöstä aiheutuviin CO2-päästöihin lasketaan yhteen kuöutuksen lisäksi myös polttoaineen tuotannosta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Sähköauton vastaava luku vaihtelee 5-160 ekv/km riippuen sähkön tuotantotavasta hiilellä tai turpeella tuotetun sähkön edustaessa huippuarvoja. Biokaasu on ilmastoystävällisin liikenteen polttoaine, jonka tuotantopotentiaali vastaa lähes koko Suomen biopolttoainetavoitetta 2020. Lisäksi biokaasu on keskeisessä osassa kiertotalouden arvoketjussa, sillä se on yhtä aikaa ratkaisu sekä jätteiden käsittelyyn ja ravinteiden kierrättämiseen että energian hankintaan.

Erityisesti raskaassa liikenteessä biokaasu on hyvä vaihtoehto päästöjen ja öljyn käytön vähentämiseen, sillä sähkö soveltuu heikommin raskaan liikenteen käyttövoimaksi. Dieselkäyttöisen bussin muuntaminen biokaasua ja dieseliä samanikaisesti käyttäväksi ns. dual-fuel –malliksi maksaa noin 5000 euroa. Kaasukäyttöisten henkilöautojen tarjonta on voimakkaassa kasvussa ja yleisin käyttömalli on ns. bi-fuel-malli, jossa kaasun lisäksi käytetään bensiiniä. Kaasukäyttöisiä automalleja on saatavilla kaikilta suurilta autonvalmistajilta nyt jopa bensakäyttöisiä halvempaan hintaan. Myös vanhan auton konvergointi kaasukäyttöiseksi on toteutettavissa alan liikkeessä noin 2000 euron hintaan ja alan harrastajien toimesta vielä halvemmalla.

Ruskon kaasutankkauspisteiden valmistuessa tulevana syksynä kaikilla oululaisilla ja erityisesti kaupungin päättäjillä on nyt mahdollisuus tehdä merkittävä ilmastoteko valitsemalla biokaasu liikennepolttoaineeksi ajoneuvoihinsa. Vaasan kaupunki teki vastikään erittäin järkevän päätöksen sijoittamalla 12 uuteen biokasukäyttöiseen bussiin. Nämä 12 biokaasubussia tulevat korvaamaan fossiilisia polttoaineita 280 000 diesellitran verran vuodessa.

Päästöt kuriin ja rahaa säästöön biokaasulla

Mistä hyvinvointimme muodostuu? Rakentuuko se pelkästään työn, kodin ja perheen varaan vai kuuluuko siihen muutakin, kuten yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunteen kokeminen, kokemus omasta osaamisesta sekä esimerkiksi käsillä tekemisen taidosta?

Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että osallisuus ja sosiaaliset verkostot toimivat suojaavina tekijöinä erilaisia disorganisaatioilmiöitä (rikollisuus, huumeet), hyvinvointivajeita ja syrjäytymistä vastaan. Osallisuuteen liittyy yhteisten normien hyväksymistä, yksilöiden ja ryhmien välistä vastavuoroisuutta ja epäitsekkyyttä. Osallistumista tapahtuu sosiaalisten suhteiden ja erilaisten verkostojen kautta. Verkostot voivat ylittää sosiaalisia, etnisiä ja uskonnollisia rajoja lisäten suvaitsevuutta ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja sitä kautta luottamusta ja turvallisuutta. Kansalaisopistot ovat erinomainen alusta sosiaalisten suhteiden ja verkostojen luonnille ihmisten omiin mieltymyksiin liittyvien harrastusten kautta. Kansalaisopistot keräävät yhteen ihmisiä iästä, asemasta tai varallisuudesta riippumatta ja mahdollistavat siten kokemuksen pysyä mukana ja olla osallisena yhteiskunnassa. Samoin kuin peruskoulussa myös aikuisopetuksessa korostuvat oppiaineiden sijasta yleiset merkitykset. Ne liittyvät luovuuteen ja kansalaisena olemiseen.

Kansalaisopistoja voidaan pitää jopa elinvoiman lähteinä, koska niissä opiskelevat ihmiset muun muassa suhtautuvat myönteisemmin elämäänsä, luottavat enemmän muihin ihmisiin ja kokevat voivansa vaikuttaa heille tapahtuviin asioihin. Kansalaisopistot ovat mm. monelle työttömälle henkireikä ja tarjoavat mahdollisuuden taitojen päivittämiseen ja uuden oppimiseen. Kansalaisopiston tuottamat hyödyt ovat erityisen suuret alhaisen pohjakoulutuksen saaneiden kohdalla. Opiskelumotivaation ja itseluottamuksen lisääntyminen kannustaa aktiiviseen arkeen.

Vuolle-opiston toiminta Oulun Tuirassa on tarjonnut tuhansille kuntalaisille mahdollisuuden kartuttaa taitojaan kielten opiskelun, käden taitojen, kuvataiteiden ja liikunnan alalla. Moni harrastaja on saanut kokea onnistumisen iloa oppiessaan uutta yhdessä muiden kanssa kannustavassa ilmapiirissä. Opiston loistava sijainti, helppo saavutettavuus ja asiantuntevat opettajat sekä monipuolinen kurssitarjonta ovat saaneet harrastajat liikkeelle. Nyt heitä kuitenkin painaa huoli opistotoiminnan jatkuvuudesta, kun opiston tontti on kaavoitettu kerrostaloille ja uudesta paikasta ei ole mitään varmuutta. Erityisesti opiston lasityöharrastajat miettivät, voivatko he jatkaa harrastustaan ja minkälaisissa puitteissa. Nykyinen harrastetila on muovautunut harrastajien toiveiden mukaiseksi ja ollut hyvien yhteyksien päässä. Olisikin erittäin tärkeää, että tulevaisuuden ratkaisut ovat vähintään yhtä hyviä tai jopa parempia. Tuottaahan jokainen opistoon sijoitettu euro jopa kolmin-nelinkertaisen hyödyn opiskelijan hyvinvoinnin paranemisen myötä, jolloin sosiaali- ja terveysmenot vähenevät ja yksilön työelämätaidot ja motivaatio itsensä kehittämiseen paranee.

Kansalaisopistot ovat hyvinvoinnin lähde

Hajautetun uusiutuvan energian teknologiamurros sekä nykyisen hallituksen kansallisen ja EU:n ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden hyväksyminen vuoteen 2030 saakka asettaa monet kunnalliset energiayhtiöt miettimään tällä hetkellä hajautetun sähkön ja lämmön tuotannon mahdollisuuksia keskitettyjen ratkaisujen sijaan. Energiayhtiöissä on huomattu, että tilanteessa, jossa hajautettujen energiaratkaisujen kustannukset ovat lähellä keskitettyjen tuotantomuotojen kustannuksia, kuluttajien valintoja ohjaavat yhä enemmän syyt, joihin liittyy omavaraisuus, riippumattomuus toimittajasta, parempi huoltovarmuus, uuden teknologian hyödyntämismahdollisuus ja energiamuodon valinnan ekologiset arvot.

Kaupungin vuonna 2012 hyväksytyn ilmastostrategian mukaan Oulu tavoittelee 20 % päästövähennystä vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta rakentamiseen, asumiseen, liikenteeseen ja jätehuoltoon kohdstuvien toimenpiteiden kautta. Suomen neljä kuukautta sitten ratifioima Pariisin ilmastosopimus asettaa Suomen suurimmat kaupungit kuitenkin tilanteeseen, jossa nykyiset ilmasto- ja energiaohjelmat eivät ole riittäviä uusien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarvitaan uusia tehokkaampia toimia kuten metsien käytön rajoittamista hiilinielujen kasvattamiseksi ja lisää hajautetun uusiutuvan energian ratkaisuja erityisesti kaupungeissa, jotka ovat keskeisessä roolissa kasvihuonepäästöjen hillinnässä liikenteen ja energiantuotannon vuoksi. Merkittävimmät potentiaalit Oululle löytyvät aurinkosähköntuotannosta, hajautetusta lämmöntuotannosta sekä biokaasun tuotannosta.

Kun aurinkosähköllä korvataan kiinteistön omaa sähkön käyttöä, on sen arvo lähes kolminkertainen, sillä säästöjä saadaan paitsi sähkön hinnan lisäksi siirtohinnan ja verojen osalta. Valtioneuvoston Pöyryltä tilaaman arvion mukaan yhteenlaskettu teoreettinen kiinteistökohtainen aurinkosähkön vuosi tuotanto Suomessa olisi 13 TWh yksinomaan kattopinta-aloja hyödyntäen. Tämä vastaa on noin 14 % sähkön ennustetusta vuosikulutuksesta 2030. . Aurinkosähköjärjestelmän kannattavuudessa olennaista on kokonaisuus ja järjestelmän älykkyys, minkä vuoksi kysyntäjouston käyttöönotto on ratkaisevaa paikallisesti tuotetun sähkön integroinnissa sähköjärjestelmään. Kysyntäjoustollahan tarkoitetaan sähkönkäytön siirtämistä korkean kulutuksen ja hinnan tunneilta edullisempaan ajankohtaan tai käytön hetkellistä muuttamista tehotasapainon hallinnan tarpeisiin. Kyseessä on siis innovatiivinen toimintatapa, joka hyödyntää kulutusta ja toimii markkinavoimana perinteisten voimalaitosten sijaan ja jonka myötä myös sähkömarkkinoiden toimijoiden roolit muuttuvat.

Sähkön kuluttajien ja tuottajien rinnalla tulee toimimaan ns. markkina-aggregaatteja eli jousto-operaattoreja, jotka kokoavat pienet tuottajat yhteen ja toimivat kuluttajien ja tuottajien välillä. Etäluettavat energiamittarit, joiden osalta Suomi on edelläkävijä maailmanlaajuisesti, mahdollistavat todelliseen tuntikulutukseen pohjautuvan taseselvityksen ia uusia tuntihinnoittelumalleja. Nämä puolestaan mahdollistavat asiakkaan osallistumisen kysynnän jouston tuntimarkkinoille. Jo yli puolet suomalaisista kotitalouksista on valmis siirtämään tarvittaessa sähkönkäyttöä kysyntähuipulta pois etäohjauksen avulla. Kaikkia ratkaisuja etäohjaukseen ei ole vielä kuitenkaan tuotettu. Esimerkiksi Isompien kiinteistöjen ohjauksissa kiinteistöautomaatiojärjestelmät ovat ensisijainen ratkaisu kysynnän jouston toimintojen kehittämiseen samoin kuin erilaiset väyläratkaisut ja älykkäät ohjausjärjestelmät. Tämän alueen kehityksessä on valtavat liiketoimintamahdollisuudet suomalaisille ja myös oululaisille osaajayrityksille. Onko Oulussa vireän uudisrakentamisen ratkaisuissa huomioitu myös energiamurroksen tarjoamat mahdollisuudet? Ruotsissa aurinkosähköntuotannon tavoite on 10 TWh . Naapurimaan 10-kertaiset luvut perustuvat valtion aktiviseen rooliin uusiutuvan energian kehittäjänä ja ajallisesti rajattu tukipolitiikka nähdään mahdollisuutena tukea kannattavaa ja riskitöntä vaihtoehdoa myös sen merkittävien liiketoimintamahdollisuuksien takia.

Paitsi sähköntuotannossa, Suomessa on merkittävää potentiaalia myös hajautetussa lämmöntuotannossa ja biokaasun hyödyntämisessä. Suomessa ennustetaan olevan vuonna 2030 1,7 miljoonaa lämpöpumppua, jotka tuottavat 15 TWh vuodessa uusiutuvaa energiaa. Tällä voitaisiin korvata kokonaan öljylämmitys ja osittain turpeen käyttö. Maalämmön osuus tästä olisi 2,5 TWh korvaten erityisesti öljy- ja sähkölämmitystä..Hajautetulla lämmöntuotannolla on merkittävä potentiaali erityisesti uudisrakennuksessa sekä lämmitysjärjestelmien revisioinneissa niiden 20.30 vuoden käyttöiässä. Tälläkin saralla oululaiset toimijat voisivat etsiä liiketoimintamahdollisuuksia paitsi teknologisten ratkaisujen kehittäjinä myös uudisrakentamiseen liittyvän lämpöyrittäjyyden muodossa. Niinikään biokaasun tuotannossa suurin potentiaali on yhteismädätyslaitosten ja maatilojen tuotannossa. Suurikokoisten yhteismädätyslaitosten kohdalla on tuottaa biokaasua CHP- ja liikennekaasukäyttöön. Gasumin Oulun yhteismädätyksen perustuva laitos tulee tuottamaan 36 GWh biokaasua vuodessa, mikä vastaa 3500 auton vuotuista polttoainekulutusta. Lisäksi biokaasun talteenotto mädätyksen kautta on energiatehokkaampaa kuin polttaminen märkänä jätteenä ravinteiden talteenootomahdollisuuden lisäksi. Olisi äärimmäisen tärkeää varmistaa biokaasun käyttö liikennepolttoaineena niin henkilö-kuin raskaan liikenteen ajoneuvoissa myös Oulussa.