blogi

Blogi

Oulun elinvoima rakentuu yrittäjyydestä ja yrittäjyyttä tukevista julkisista hankinnoista

published

Kaleva

Sain tänään 7.4. vastinetta rahoilleni. Ilolla totean, että Kaleva on nyt vahvasti ajan hermolla julkaisuissaan. Pääkirjoituksen aihe kunnan elinvoiman keskeisestä asemasta velan maksukyvyn ylläpidossa on ykkösasia. Kunnan päätöksenteon yrittäjälähtöisyys ja yhden luukun palvelujen periaate on keskeisiä keinoja saada verotuloja tuovia yrittäjiä toimimaan kunnassa.

”Lukijalta” sivulla julkaistu Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtajan Tero Lausalan artikkeli kohdistuu myös yrittäjyyttä tukevan työkalun eli julkisten hankintojen toteutukseen uuden hankintalain puitteissa. Hän tuo esille julkisten hankintojen innovatiivisuuden tai paremminkin sen puutteen. Samaistun valitettavasti hänen mainitsemaan 71 %:n ryhmään, joka edustaa sitä osuutta valtakunnan tason hankinta-asiantuntijoista, jotka eivät juurikaan näe hankinnoissa innovatiivisuutta. Pelkään pahoin, että hyvästä tavoitteesta huolimatta uusi hankintalaki jää torsoksi, koska se ei tuo riittävän selkeästi esille hankintojen elinkaarivaikutusten, kokonaistaloudellisuuden, ympäristövaikutusten ja sosiaalisten syiden perusteella pisteytettäviä hankintoja. Kun edellinen hankintalaki ilmoitti kaksi valintaperustetta, hinta ja kokonaistaloudellisuus, nyt uudistettu hankintalaki luettelee kolme valintaperustetta kokonaistaloudellisuudelle: halvin hinta, edullisimmat kustannukset ja paras hinta-laatu-suhde. Hinta on muodossa jos toisessa edelleen vahvasti ohjaamassa päätöstä.

Haluaisin kuitenkin uskoa, että lakiuudistus toisi mukanaan jotain hyvääkin. Nimittäin nyt voimaan tullut hankintalaki antaa pk-yrittäjille uusia mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin suosittelemalla hankintojen pilkkomista pienempiin osiin. Laki kannustaa myös käymään markkinavuoropuhelua ennen itse hankintaa. Kun markkinat tunnetaan, parannetaan hankkijan ymmärrystä tarjolla olevista ratkaisuista. Lopputuloksena voidaan saavuttaa tehokkaampi ratkaisu juuri kyseiseen tarpeeseen. Ja löytyyhän se innovaatiokumppanuuskin sieltä valintamenettelyistä. Uudella innovaatiokumppanuutta koskevalla menettelyllä avataan mahdollisuus kilpailuttaa kokonaisuus, johon sisältyy sekä kehitystyö että sen tuloksena syntyvän tuotteen/palvelun (tai urakan) mahdollinen ostaminen. Kaiken lähtökohtana on uuden tarve: ajatus siitä, että kehittämällä voitaisiin saavuttaa jotakin sellaista, jota ei valmiina kyetä ostamaan valmiina markkinoilta. Ideat kehitystyöhön voivat tulla markkinoilta tai hankintayksiköltä itseltään.

Uuden hankintalain mahdollistamien hyötyjen toteuttaminen käytännössä esimerkiksi Oulussa vaatii kuitenkin lisäresurssointeja kaupungin ja/tai hallintokuntien hankintaosaamiseen, jotta muut kuin hinta valintaperusteena tulisivat käyttöön. Kokemukseni on, että hallintokunnissa juuri ajanpuute, hankintojen lyhyet varoajat ja hankintaosaamattomuus ovat ne syyt, jotka ohjaavat liiaksi hintaa yksinomaiseksi valintaperusteeksi.