Lähdin ehdolle aluevaaleihin, koska haluan olla mukana kehittämässä korkealaatuisia perusterveydenhuollon palveluja ja varmistamassa hoitotakuun toteutumisen asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Mietin pitkään ehdokkaaksi lähtemistä, koska en ole sote-alan ammattilainen. Päädyin kuitenkin lähteä ehdolle, koska tekniikan, talouden ja hallinnon asiantuntijana ajattelen voivani tuoda yhteiseen päätöksentekoon uutta näkökulmaa, joka perustuu kokonaisoptimointiin ja synergiaetujen löytämiseen. Näen myös, että ensimmäisinä aluevaltuustojen vuosina hallinnon kehittämiselle ja päällekkäisten tehtävien karsimiselle on tilauksensa samoin kuin sisäiselle valvonnalle, johon perehdyin työurani viimeisimpänä tehtävänä.
Oululaisten hyvinvointiasiat ovat minulle myös tuttuja vuosille 2019-2020 ajoittuneen kaupunginhallituksen edustajuuden myötä Oulun kaupungin hyvinvointilautakunnassa. Kolmen lapsen äitinä ja Ikänikin ansiosta edustan myös vahvaa kokemusasiantuntijuutta, joka perustuu pitkään yksityisten ja julkisten terveyspalvelujen käyttökokemukseen. Erikoissairaanhoito mm. syöpätautien osalta on myös tullut tutuksi.
Haluan nostaa keskiöön ensimmäiseksi laadukkaat ja hyvin saavutettavat perusterveydenhuollon palvelut ja toiseksi ennaltaehkäisevän terveydenhuollon. Näiden lisäksi pidän erittäin tärkeinä perhe- ja psykososiaalisia palveluja, ihmisarvoisia ikäihmisten hoitoa sekä yhtenäistä ja riittävästi resurssoitua pelastuspalvelua. Tulevaisuuden perhekeskuksilta odotan matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja sekä päihdepalveluja, jotka voivat vastata nuorten mielenterveysongelmiin ja usein koko perhettä sairastuttaviin päihdeongelmiin.
Korkealaatuiset perusterveydenhuollon palvelut
Minulle tärkeintä on olla mukana kehittämässä korkealaatuisia perusterveydenhuollon palveluja ja varmistamassa hoitotakuun toteutuminen asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Korkealaatuinen perusterveydenhuolto muodostuu riittävän monipuolisesta palvelutarjonnasta, 7 päivän hoitotakuusta kiireettömässä hoidossa ja erikoistason konsultaatiosta. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen ohjelmatavoitteena laadun osalta on: ”Laadukas ja vaikuttava sosiaali- ja terveydenhuolto on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon tai näyttöön perustuvaa palvelua”. Mielestäni tarvitsemme noin 1000 uutta yleislääketieteen erikoislääkäriä vastaamaan hoitotakuuseen. Näen myös, että perusterveydenhuollossa toimivilta lääkäreiltä tulee edellyttää erikoislääkärin täydennyskoulutusta kahdelta erityisalalta eli korva-nenä- ja kurkkutautien ja ortopedian aloilta, millä vastataan avoterveydenhoidon asiakkaiden hoitotarpeeseen nykyistä laadukkaammin. Verenpainetauti, selkäsärky ja ylähengitysteiden akuutit infektiot olivat vuoden 2019 tavoin yleisimmin kirjatut diagnoosit lääkäreiden vastaanottokäynneillä. Psykiatrian ja naisten tautien erikoislääkäreiden vastaanottoja tulisi myös olla saatavilla terveyskeskuksissa. Perhelääkärimallia tulisi vakavasti harkita.
Sairauksien ennaltaehkäisy säästää kustannuksia
Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon vaikuttavuus on pitkäaikaisissa tutkimuksissa todettu erittäin taloudellisesti vaikuttavaksi. Pelkästään diabeteksen ennaltaehkäisevä työ tuottaisi 2 miljardin säästöt 10 vuoden aikajänteellä, jos vähän yli puolet diabetesriskin omaavista henkilöistä välttää sairauden. Mielenterveyden häiriöiden kustannuksiksi on Suomen osalta arvioitu 11 miljardia euroa vuodessa. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta.
Ennaltaehkäisevän työn osalta peräänkuulutan ensisijaisesti parempaa terveyslukutaitoa. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden lukutaidon yksilön kognitiivisina ja sosiaalisina taitoina. Ne määrittävät yksilön kykyä ja halukkuutta saavuttaa, ymmärtää ja käyttää tietoa hyvää terveyttä edistävällä ja ylläpitävällä tavalla. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että yksilöllä on kyky tunnistaa asioita, jotka tukevat omaa terveyttä. Yksilö pystyy perustelemaan tekemiään valintoja sekä osaa etsiä tietoa ja arvioida ja vertailla sitä kriittisesti. Tulevaisuuden digitaalinen vastaanotto edellyttää tiettyä terveyslukutaidon tasoa, koska ns. kliinisen lähitutkimuksen puuttuessa korostuu asiakkaan kyky tuoda esille oireitaan, sairaushistoriaansa ja korjaavia toimenpiteitä.
Nykyisessä sotelainsäädännössä ennalta ehkäisevä terveydenhuolto on määritelty ensisijaisesti kuntien tehtäväksi, mutta samanaikaisesti hyvinvointialueiden ja kuntien tulee toimia vuorovaikutuksessa keskenään, jotta yhdyspinta-alueella tehtävä toiminta turvataan. Uutta lainsäädäntöä tälle alueelle tarvitaan tulevaisuudessa. Näen tarpeellisena uuden rahoitusmallin, jossa kunnille luodaan kannusteita ennaltaehkäisevän työn kehittämiseen. Jatkossa kuntien rahoituksen valtionosuuden suuruushan määräytyy osaksi niiden tekemän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön mukaan.
Terveydenedistämishankkeiden haasteena on saada mukaan ne, jotka eniten hyötyisivät elämäntapamuutoksista. Diabeteksen ennaltaehkäisyyn on olemassa monia erillisiä hankkeita. Stop Diabetes (StopDia) -hankkeessa pyrittiin luomaan toimintamalli tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. Osallistujia etsittiin monin eri keinoin. Eniten heitä tavoitettiin viestimällä sosiaalisen median ja toisaalta perinteisen median kuten sanomalehtien kautta. Tärkeä havainto oli, että osallistujien rekrytoimisessa ei kannata väheksyä perheenjäsenten ja ystävien merkitystä: erityisesti miehiä saatiin osallistumaan, kun viesti saavutti ensin puolison.
Terveydenhuollon rooli osallistujien tavoittamisessa jäi melko vähäiseksi verrattuna muihin kanaviin, mutta toisaalta terveydenhuollon ja apteekkien kautta tavoitettiin erityisesti suuressa riskissä olevia. Miehet suhtautuvat perinteisesti penseämmin terveyskampanjoihin ja tutkimuksiin. Heitä voi kannustaa osallistumaan erityisesti läheisen tai terveydenhuollon ammattihenkilön henkilökohtaisesti antama osallistumiskehotus. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisytoimenpiteitä kannattaisi kohdentaa juuri niihin, joilla sairastumisriski on suurin, ja viestintäkanavan valinnalla tähän osallistujien vinoumaan on mahdollista vaikuttaa. Viestintäkanavia on syytä käyttää laajasti, mutta harkiten kohderyhmän mukaan. On tosiasia, että digitaaliset menetelmät voivat olla yhä este monien osallistumiselle. Kaikilla kohonneen riskin omaavista henkilöistä ei ole käytössä esimerkiksi sähköpostiosoitetta.
Tyypin 2 diabeteksen riski pienenee terveellisellä ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja laihduttamalla, erityisesti jos ylimääräistä rasvaa on kertynyt keskivartalolle. Elintapamuutosten toteuttaminen on helpompaa, jos muutokseen on saatavilla tukea.
Terveystalon tekemän tutkimuksen mukaan mikäli 58 % diabetesriskissä olevista säästyy diabetekseltä, työhön osallistumisen kasvu lisää työvoiman tarjontaa ja vaikuttaa siten BKT:n nousuun. BKT-vaikutus on suurimmillaan yli 1 % eli 2 miljardia euroa koko väestöä koskevassa skenaariossa, katso kuva. Työllisyysvaikutukset ovat enimmillään koko väestössä 31 000 henkilötyövuotta vuoteen 2030 mennessä.
Perhe- ja psykososiaaliset palvelut
Pohjois-pohjanmaalle tarvitaan moniammatillisia perhekeskuksia, joihin kootaan keskeiset lapsiperheiden palvelut. Niitä tarjotaan sähköisinä palveluina sekä perheiden arkeen, kuten kotiin, päiväkotiin ja kouluun vietynä. Perhekeskuksen resursseina ovat: − Äitiys- ja lastenneuvolapalvelut − Lapsiperheiden kotipalvelu − Lapsiperheiden sosiaaliohjaus − Neuvolan psykologipalvelut − Lasten suunterveyden ehkäisevät palvelut − Lasten puheterapiapalvelut − Lasten fysioterapia − Lasten toimintaterapia − Kasvatus- ja perheneuvonta − Lapsiperheiden palvelutarpeen arviointi ja tuki − Perhesosiaalityö ja perhetyö. Uskon, että perhe- ja psykososiaalisilla palveluilla voidaan aikaisempaa paremmin tunnistaa ja puuttua lasten ja nuorten mielenterveydenhäiriöiden syihin ja toteuttaa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan perhekeskus on ”palvelujen kokonaisuus, joka sisältää lapsille ja perheille suunnatut hyvinvointia ja terveyttä edistävät, kasvua ja kehitystä edistävät sekä varhaisen tuen ja hoidon palvelut”. Keskuksen ajatus on sovittaa yhteen kuntien ja kuntayhtymien sekä järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa. Perhekeskusmallia on kehitetty 2000-luvulla erilaisten kansallisten hankkeiden avulla ja perhekeskuksia on käytössä mm. Helsingissä ja Uudellamaalla.
Tukea vanhemmuuteen tulevaisuuden perhe- ja psykososiaalisista perhekeskuksista
Yhä useammalla nuorella havaitaan masennusta, yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta. Jopa joka neljännellä nuorella on todettavissa mielenterveyden häiriö ja joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista. Mielenterveyden ongelmat olivat suurin syy eli 40 % vuonna 2021 myönnetyille työkyvyttömyyseläkkeille.
Yhteiskunnassa on havaittavissa piirteitä, jotka eivät tue kaikkien nuorten hyvää kehitystä. Taysin nuorisopsykiatrian vastuualuejohtajan Riittakerttu Kaltiala on mielestäni täysin oikeassa kysyessään, missä ja miksi olemme perheinä, kouluina ja yhteisöinä epäonnistuneet niin monen nuoren auttamisessa kohti tasapainoista aikuisuutta. Mielestäni nuoret on jätetty yksin, koska sosiaalinen media vie paitsi heidän myös vanhempien aikaa ja tämän lisäksi etäily pandemian myötä on jäänyt päälle paitsi koulunkäynnin osalta myös sosiaalisiin suhteisiin. Nuorten on yhä vaikeampi löytää omaa identiteettiä ja luottamusta siihen, että on riittävän hyvä. En ole varma, onko koulu-uudistuskaan täysin onnistunut itseohjautuvuuden ja suorituskeskeisyyden painotuksessa. Kaipaan kouluihin myös tiiviimpiä ja jatkuvampia luokkayhteisöjä, jotka luovat pysyvämmän ja turvallisen raamin. Oma luokkani Herttoniemen yhteiskoulussa oli ainakin minulle turvasatama.
Nyt tarvitaan varhaista puuttumista ja uusia toimintatapoja, koska hoitojonojen kasvua ei voida ratkaista yksinomaan lisäämällä hoitoresurssia. Tarvitaan tukea turvallisilta aikuisilta, jotka ehtivät pysähtyä ja olla läsnä nuoren kanssa ja toimia vanhempina ja isovanhempina eikä kavereina. Vanhempien tehtävänä on asettaa nuorten hyvinvointia tukevia rajoja, osallistua koti-koulu vanhempainyhdistystyöhön ja saada tarvittaessa vertaistukea käydä keskustelua ja asettaa rajoja nuorille. Nuorten mielenterveyskriisi on osaltaan vanhemmuuden kriisi.
Osa huonosti voivista nuorista kasvaa myös perheissä, joissa on jo valmiiksi huono-osaisuutta sekä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Osa nuorista on kokonaan ilman ystäviä ja harrastuksia. Monet nuoret nukkuvat ja liikkuvat aivan liian vähän. On vanhempien tehtävä varmistaa, että nuorella on riittävästi mahdollisuuksia solmia ystävyyssuhteita harrastusten tai muun toiminnan kautta. Haluan uskoa tulevaisuuden perhe- ja psykososiaalisten keskusten tarjoavan myös tukea vanhemmuuteen.
Ihmisarvoista ikäihmisten hoitoa
Minulle ikäihmisten hyvinvointi ja ihmisarvoiset hoitoketjut ovat sydämen asia. Viime valtuusto- ja kaupunginhallituskaudella pyrin edistämään tämän ikäluokan asioita tekemällä mm. esityksen yli 55-vuotiaiden työllisyyspalveluista erillisen ohjaamon kautta sekä lisäämällä Oulun kaupungin ikääntymispoliittisen ohjelmaan kirjauksia koskien kohtaa, joka linjaa nyt uudessa muodossa: ”Välitämme ja osallistamme ikääntyneitä” sekä toimenpiteisiin lisäyksen: ”Osallistamme ikääntyviä kehittämällä yhteistyötä ikäihmisten työllistämiseen erikoistuneiden yritysten ja järjestöjen kanssa työkuntoisten ikäihmisten ja eläkeläisten työllistämiseksi. Työllistämisen lähtökohtana tällöin on vapaaehtoisuus, ikäihmisten hyvinvoinnin, osallisuuden tunteen sekä toimeentulon parantaminen ”.
Pohjoispohjalaisen ikäihmisen hyvinvointi rakentuu monesta asiasta kuten osallisuudesta, yhteisöllisyydestä, vaikuttamismahdollisuuksista ja tarvittaessa työn tekemisestä toimeentulon parantamiseksi. Jokaisen ikäihmisen tulisi pystyä elää kokonainen ja mielekäs elämä omassa, turvallisessa kodissa, johon on saatavissa monipuoliset ja helposti saavutettavat palvelut. POPSoten valmistelussa on tehty hyvää työtä palveluohjauksen toimintamallin valmistelussa, joka vastaa asiakkaan ja/tai hänen läheisensä ohjauksen ja avun tarpeeseen "yhden yhteydenoton" taktiikalla. Toimintamallissa on mukana sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi myös kunnan, seurakuntien ja järjestöjen tarjoamia toimintoja ja palveluja. Yhtenä yhteydenottotapana on myös sähköinen asiointi. tarkoituksena on, että koko hyvinvointialueella käytössä on yhteisesti määritellyt hoidon ja palvelujen saamisen perusteet ja palvelunohjausmalli.
Ikäihmisten määrä Pohjois-Pohjanmaan alueella kasvaa voimakkaasti ja tarvitsemme hoivakustannusten kurissapitämiseksi uusia ja tehokkaampia keinoja. Oulun kaupungin yhtenä strategisena tavoitteena on, että yli 75 vuotiaista vähintään 92 % asuu kotonaan ja prosenttiosuus edelleen kasvaa. Tätä tavoitetta ja ympärivuorokautista kotona asumista edistetään yökotihoitoa lisäämällä ja kotikuntoutuksella. Tavoitteena on vähentää sekä ikääntyneelle että palvelujärjestelmälle epätarkoituksenmukaisia päivystys- ja sairaalassaolopäiviä tuomalla mm. kotisairaalapalveluja kotiin ja hoivakoteihin
Miten hyvinvointialueen palvelut rahoitetaan?
Minulta on kysytty paljon hyvinvointialueiden rahoituksesta. Hyvealueiden päärahoituskriteerinä (80%) on sote-palvelutarvekerroin. Lisäksi asukasperustaisuuden kautta rahoitetaan 14,6 %. 4 % muodostuu olosuhdelisästä. Rahoitus huomioi näin erot maakuntien ikärakenteessa, sairastavuudessa ja sosioekonomisissa tekijöissä. Lisäksi rahoituskriteerinä on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin (hyte-kerroin) kuntien käyttöön.
Pohjois-Pohjanmaalla (PP) tarvevakioidut sotekustannukset ovat alle maan keskitasoa korkeasta sairastavuudesta huolimatta, koska tarvevakioidut kustannukset on arvioitu tähän saakka tavalla, joka ei huomioi kaikkia kriteerejä.
Pohjois-Pohjanmaa on nuori maakunta ja vanhusten terveydenhuollon tarve on huonosti arvioitu. Lisäksi PPn otoksessa tarvemäärittelyssä vain Oulun kaupungin väestö on huomioitu, mikä sosiaalihuollon osalta antaa epätarkan kuvan koko maakunnan osalta. Näiden lisäksi PPn alueella on 19 erilaista tietojärjestelmää, jotka eivät keskustele keskenään ja tiedot eivät päivity kansalliseen rekisteriin johtaen epätarkkaan rahoituskriteeristöön. Johtopäätöksenä tästä kaikesta on hyvin todennäköisesti valtion rahoitusosuuden kasvu seuraavien vuosien aikana Pohjois-Pohjanmaalle, mikä tarkoittaa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelle tehokkaampaa terveydenhuoltoa tarveperustaisesti.